Markus Ahonen: Sieluttomat - romaani rikoksista ja omastatunnosta

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 473 s.

Nopeakäänteinen jännitysromaani säälimättömästä rikossarjasta Helsingin keskustassa


Helteen kurittamassa Helsingissä tekee tuhojaan röyhkeä ryöstökopla, joka ei säästä sivullisia. Uskalias joukko iskee yhä uudelleen pääkaupungin ytimeen, rikosylikonstaapeli Markku Isakssonin tutkimusryhmän ponnisteluista huolimatta. 

Tiivistä ryöstäjäjoukkoa johtaa salaperäinen Munkki, mies joka pakeni lapsuudentragediaa palkkasoturiksi Srebrenican joukkomurhan keskelle vuonna 1995. Kumpi ehtii pysäyttämään Munkin: Isaksson vai Munkin oma menneisyys.

Sieluttomat on Markus Ahosen viides Isaksson-dekkari, nopeakäänteinen jännitysromaani, joka kaikuluotaa ihmismielen ja -sielun kykyä sekä hyvään että pahaan.

Oma arvioni: Muun muassa Sydämurskajaiset -dekkarista (2016) tuttu sympaattinen rikosylikonstaapeli Markku Isaksson on täällä taas. Tällä kertaa hänellä onkin vastassaan harvinaisen röyhkeä ryöstökopla, joka piinaa helteessä hikoilevia pääkaupunkiseutulaisia. Onko seuraavaksi vaarassa Linnanmäki, Flow-festivaali vai Vermo, sitä ei tiedä, mutta kaikkeen on varauduttava. Kirjassa liikutaan varsin laajalla alueella aina Balkanilla ja Hämeenkoskella asti. 

Pidin kirjan nopeatempoisuudesta, paikallaan ei tosiaankaan junnata, joten paksun dekkarin sivut kääntyvät kuin itsestään. Tarkat miljöökuvaukset viehättivät myös, sillä lukiessa tuli vahva tunne siitä, että kirjailija kirjoittaa monista itselleen tutuista ja tärkeistä paikoista. Kiinnostavaksi asian tekee se, että Ahonen on asunut jo pitkään Irlannissa. Mutta Suomi ei ole siis selvästikään lähtenyt miehestä - ja hyvä niin. Vaikka on kiinnostavaa lukea itselleen täysin vieraistakin maailmankolkista, on mukavaa välillä käydä kirjan sivujen kautta tutuillakin kulmilla, vaikka tapahtumat kaukana mukavista ovatkin.

Sieluttomat on otskikoitu osuvasti romaaniksi rikoksista ja omastatunnosta. Sellainen se toden totta on. Kysymys kuuluu, mitä kaikkea voi oikeuttaa vaikeilla lapsuudenkokemuksilla ja menneisyydellä, jonka kanssa ei välttämättä koskaan pysty olemaan täysin sinut? Ei ihan kaikkea sentään, kai... Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Maurice Ravelin Boleron rooli rikollisjoukon puuhissa. Jos haluat tietää asiasta lisää, lue Sieluttomat. Kirjaa voi toki suositella muutenkin varsinkin kaikille laadukkaan jännityskirjallisuuden ystäville. Ja mikä parasta, Isakssonin tarinaan on luvassa jatkoa.