Luen. Koen. Kirjoitan. 

Sunnuntai, Toukokuu 24, 2020, 18:50 | Ei kommentteja »
Juha Hurmeen dramatisoima ja esittämä monologi Kaaskerin Lundström perustuu Volter Kilven samannimiseen novelliin vuodelta 1934. Sitä pidetään sisarteoksena vain vuotta aiemmin ilmestyneelle Alastalon salissa-klassikkoromaanille ennen kaikkea kielellisen samankaltaisuuden vuoksi. Kyseessä on tarina epäonnistumisesta ja musertavasta menneisyyden taakasta. Se kertoo syyllisyyden syvissä vesissä räpiköivästä ja kuolemaansa odottavasta merikapteenista, jonka mieltä painaa yhä 30 vuotta aiemmin Gotlannin kareilla tapahtunut haaksirikko, jossa mies hukutti humalapäissään niin fregattinsa kuin miehistönsäkin. Hän muistaa vieläkin, kuinka kolmimastoinen ryyppäsi viimeisen kulauksen suolaista merta ja vajosi. Hämärässä tuvassaan kokenut merenkävijä luennoi juovuspäissään pitäjän pojille aritmetiikasta, navigoinnista ja elämisen taidosta. Saarnamainen puhe äityy välillä mesoamiseksi. Lundström ei pidä itseään sylkyläiskää parempana, mutta silti hänen aivoistaan lähtee ajatuksen lientä, jota hän haluaa jakaa oppinaan tuleville merimiehille.  
 
Kaaskerin Lundström lienee Volter Kilven luomista hahmoista hurjin. Kysymyksessä on todella väkevä kuvaus yhden ihmisen kohtalosta ajalta, jolloin purjelaivat elivät kukoistuskauttaan. Juha Hurme tulkitsi mielestäni Kilven tekstiä uskottavasti ja selkeästi. Hänen ajatuksensa kantoivat hyvin, vaikka ne rönsyilivätkin sinne tänne. Koskettavinta oli se, miten vanhan merikarhun kokema paleleva yksinäisyys tuli katsojan iholle. Eikä ihme, onhan Hurme mennyt Kaaskerin Lundströmin nahkoihin erilaisissa versioissa jo vuodesta 1999 alkaen. Eilisessä Tampereelta Kulttuuritalo Telakalta striimatussa esityksessä tämä kovia kokenut mies, joka tietää kokemuksesta, miltä tuntuu, kun luita rutistetaan, käänsi sielunsa nurin ja sanoitti pessimismillä kyllästettyä ja katkeruudella maustettua elämänviisauttaan karun kauniilla tavalla. Vaikka esityksessä liikuttiinkin todella syvissä vesissä, oli kieleltään rikas monologi kuitenkin viihdyttävä. 
 
Hienoa, että nyt elettävä poikkeuksellinen aika on tuonut kulttuuria entistä enemmän verkkoon. Näin minäkin pääsin kokemaan tämän Volter Kilven omintakeiselle ilmaisulle kunniaa tehneen teatteriesityksen kotonani Aurajoen tällä puolen. Muussa tapauksessa olisin nimittäin jälleen yhtä vaikuttavaa kulttuurielämystä köyhempi.  Lämmin kiitos siis Juha Hurmeelle ja työryhmälle sekä Kulttuuritalo Telakalle.
 
 
(Kuva: Pixabay)

(c) 2020,  Satu Järvinen All Rights Reserved