Lukeminen innostavaksi, keskittymiskyky paremmaksi, tekoäly kirjailijan kaveriksi?

31. elokuuta 2023

Tietokirjafestivaali järjestettiin keskiviikkona ja torstaina Helsingissä Tieteiden talolla yhdeksättä kertaa. Tämän vuoden teemana oli yhdessä. Se onkin mielestäni varsin mainio aihe, sillä kirjojen kirjoittaminen on yhteistyötä, ja lukemisestakin on mahdollista tehdä yhteisöllinen tapahtuma.  Sen ei todellakaan tarvitse olla salaista puuhaa yölampun alla. Lukukokemuksiaan voi jutella toisten kanssa vaikkapa kasvotusten tai jakaa lukuvinkkejä vaikkapa sosiaalisen median kanavien kautta. Ja laajemmin ajateltuna, vain yhdessä toimien ja luotettavaan tietoon nojautuen voimme vastata suuriin ja globaaleihin haasteisiin, kuten ministeri Multalakin avajaissanoissaan totesi. Nämä kaksi päivää tietokirjojen ja kiinnostavien ja ajankohtaisten keskustelujen parissa saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että digitaalinen sivistys on sekä yksilöiden että yhteisöjen arvokas henkinen pääoma myös tulevaisuudessa. Se nähdään keskeisenä keinona demokratian puolustamisessa. Siksi siihen kannattaa panostaa jo tänään. Jokainen meistä tarvitsee tietoa, osaamista ja osallistumismahdollisuuksia. Niiden tarjoaminen on tärkeä yhteinen haaste tässä jatkuvasti eriarvoistuvassa ”kuplien” Suomessa osana Eurooppaa, jonka tulevaisuudesta on ikävä kyllä lähes mahdotonta olla huolestumatta.

Viime aikoina on jälleen keskusteltu siitä, kuinka monet lapset ja nuoret eivät tartu mielellään kirjaan – ainakaan sen perinteisessä muodossa. Etenkään pitkiin teksteihin ei maltettaisi keskittyä, mutta onneksi sitäkin on mahdollista harjoitella. Avainasemassa on minunkin mielestäni se, että luettava on lukijalleen aidosti kiinnostavaa. Tähän huoleen liittyen myös professori Pirjo Hiidenmaa kysyi festivaalin avauspuheessaan, missä tämän päivän uudet lukijat kasvavat. Lapsuuden merkitystä lukuinnon herättäjänä ei voinekaan kaskaan liikaa korostaa. Lukevan esimerkin voima voi kantaa pitkälle, mutta tarvitaan toki myös tuoretta, monipuolista ja laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sitä edustaa muun muassa tänä vuonna Tietokirjapöllöllä palkittujen Kerttu Rahikan ja Nadja Sarellin luoma Elsa ja Lauri -kuvakirjasarja, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Täytyihän sitä sitten pari osaa tästä varhaiskasvatuksessa käytettävästä kirjasarjasta maamme mainiosta kirjastolaitoksesta varata.

Esseet – kirjallisuuden lajien välissä -keskustelussa pohdittiin puolestaan kiinnostavasti sitä, millaisia muotoja essee voi saada. Se liikkuu eri kirjallisuuslajien välissä ollen usein sekä tieto- että kaunokirjallisuutta ja yhdistellen niin yksilöllistä kuin yleistäkin. ”Kirjoita siitä, mikä sinua häiritsee” kuulosti minusta kerrassaan erinomaiselta ohjeelta etenkin esseiden kirjoittajille. Esseen marginaalisuus antaa äänen myös vähemmistöryhmiin kuuluville, mikä tekee siitä itselleni erityisen kiinnostavan kirjallisuudenlajin. Kirjallisuuden avulla voimme päästä ”kurkistamaan” erilaisten ihmisten pään sisälle, joten esseiden avulla on mahdollisuus lisätä ymmärrystämme aiheesta kuin aiheesta. – ihmisyyden monimuotoisuutta unohtamatta.

Myös elämäkerrat ovat aina kiehtoneet minua, joten ensimmäisen festivaalipäivän viimeinen striimattu haastattelu otsikolla ”Elämäkerrat – Kirjoittajan ja kohteen yhteistyö”, oli minulle kenties etukäteen ajatellen päivän ohjelmanumeroista kaikkein kiinnostavin. Mielenkiintoa lisäsi osaltaan se, että olen lukenut tuon Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittaman Jukka Rintalan Elämänviiva-elämäkerran, josta keskusteltiin Baba Lybeckin johdolla. 

Festivaalin päätteeksi Tietokirjaraati ruoti erilaisia tietokirjoja. Yllätyksekseni huomasin, että olinkin jo lukenut yhden niistä teoksista, joita raadin jäsenet arvioivat. Kyseessä oli Maija-Riitta Ollilan Tulevaisuuden paranneltu ihminen. Voittajaksi selviytyi Iiris Kalliolan ja Kai Hypènin teos Haapa – Ekosysteemin avainlaji. Täydet pisteet saanutta kirjaa ylistettiin niin vuolaasti, että haluan ehdottomasti lukea sen. 

Finlandia-palkittu kirjailija Ville-Juhani Sutinen kertoi itselleen tärkeistä tietokirjoista. Kyseinen haastattelu sai minut miettimään, pitäisikö itsekin laatia vastaava kymmenen merkityksellisen tietokirjan lista. Tehtävä tuntuu tosin näin äkkiseltään varsin vaikealta. Mutta, en kuitenkaan pidä sitä täysin mahdottomana, joten luulenpa tarttuvani kyseiseen haasteeseen jossakin vaiheessa. 

Toivon todellakin, että erilaisten ihmisten kirjoittamaa faktaa ja fiktiota julkaistaan myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä myös perinteisinä paperikirjoina ja ne löytävät myös lukijansa Vaikka tekoäly voikin varmasti suoriutua monista tehtävistä nopeammin kuin me, se ei saa korvata meitä kirjoittajina. Yhteistyötä voin AI:n kanssa varmasti joskus tehdä, kunhan työnjaosta sovitaan rehdisti, ja kunnia kirjallisesta tuotoksesta annetaan sille, jolle se kuuluu. Saattaa olla, että opettajana saan tehdä tuttavuutta tekoälyn kanssa ennemmin kuin uskonkaan. Rehellisesti sanottuna, asia herättää minussa varsin ristiriitaisia tunteita. 

Sen sijaan olen todella iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tutustua tämän vuoden Tietokirjafestivaalin monipuoliseen ja ajattelua avartavaan ohjelmatarjontaan suorana verkon välityksellä. Toivottavasti niin on jatkossakin. Näin tämä hieno tapahtuma on helposti saavutettavissa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville tietokirjojen ystäville. 

Lukupino on jälleen aiempaa korkeampi, kiitos Tietokirjafestivaalin.