Varhaisimmat kirjamuistoni liittyvät muun muassa ihanaan Pupu Tupunaan ja hauskoihin Minttu-kirjoihin. Yksi lapsuuden lempisaduistani oli puolestaan Todellinen prinsessa. Hieman myöhemmin kestosuosikeiksi nousivat Runotyttö ja tuo sympaattinen pieniälyinen karhu, eli Nalle Puh. Heidän seurassaan viihdyn silloin tällöin vielä nykyäänkin. Unohtamatta toki Muumilaakson asukkaitakaan.
Kirjablogini syntyi aikoinaan oikeastaan sattumalta. Lokakuun 9. päivänä vuonna 2006 ei vastaavanlaisia netin ihmeellisessä maailmassa vielä montaakaan ollut. Tarkoitus oli ensin vain listata muistin tueksi lukemiani kirjoja, mutta vähitellen halusin kuitenkin monipuolistaa tämän lukupäiväkirjani sisältöä ja tehdä siitä myös entistä lukijaystävällisemmän.
Eihän bloggaamista kannata harrastaa vain omaksi ilokseen, jos sillä voi samalla tuottaa iloa muillekin kirjojen ystäville. Näiden vuosien aikana käyttämäni blogipalvelu on vaihtunut kerran, joten valitettavasti kaikki kirjoittamani blogipostaukset eivät ole luettavissa nykyisessä osoitteessa.
Kirjapostauksia on tällä hetkellä kuitenkin jo yli 3 100. Nykyään täältä löytyy myös lähes täydelliset listat vuosien 2006-2009 aikana bloggaamistani kirjoista, joten luettava ei siis ihan heti lopu. Uusia postauksia tulee edelleen parhaimmillaan päivittäin.
Luen kirjoja kaikissa formaateissa, mutta eniten pidän kuitenkin perinteisistä paperikirjoista. Niihin kun saa mukavasti näppituntuman. Toivon, että kanssalukijat ovat kohdelleet kirjoja hyvin ja muistaisivat sen, ettei merkintöjä kannata teoksiin tehdä, elleivät ne ole omia.
E-kirjat ovat mielestäni varsin käteviä monissa tilanteissa, kuten todellisia tiiliskiviromaaneja lukiessa. Äänikirjat ovat puolestaan osoittaneet minulle tehonsa "unilääkkeinä."
Lopulta tärkeintä on aina kuitenkin sisältö, se ratkaisee. En enää jaottele lukupäiväkirjan puolella kirjoja muun muassa paperisiin tai e-kirjoihin, omiin tai lainattuihin. Arvostelukappaleesta on toki aina mainittu kirja-arvioissani, ja äänikirjaformaatti on postauksissa huomioitu.
Periaatteeni on aina ollut seuraava: kun kirjan luettavakseni saan tai sen itse valitsen, sen aina myös loppuun asti lukaisen. Haluan antaa jokaiselle kirjalle mahdollisuuden.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, mutta aidosti vanhat (ja liian pölyiset) opukset aiheuttavat minulle rajuja aivastelukohtauksia. Siksi tuntuu aina erityisen hienolta, kun onnistun löytämään kirjastosta uutuusteoksen, jota kukaan ei ole vielä lukenut. Vähän samanlainen tunne kuin silloin, kun sain painotuoreen
esikoiseni käteeni ensimmäisen kerran helmikuussa 2012.
Vaikka olenkin kirjojen suhteen lähes kaikkiruokainen, suosikkigenrejä toki löytyy. Luen mielelläni muun muassa pohjoismaisia dekkareita, kiinnostavia elämäkertoja, raikkaita runoteoksia ja tuoreita tietokirjoja muun muassa erityispedagogiikan, kasvatustieteen, psykologian ja sosiaalityön aloilta.
Lukemiani kirjoja on suorastaan mahdotonta ja mielestäni tarpeetontakin asettaa paremmuusjärjestykseen. Lukufiilis vaikuttaa itselläni paljon siihen, millaiselta kirja milloinkin tuntuu. Olen lukijana aika vaativa, joten suosikkilistalleni on vaikeaa päästä.
Minusta kirjan tulee olla ennen kaikkea hyvin kirjoitettu. Arvostan kerronnan sujuvuutta ja sanoilla leikittelyä. Kaunokirjoissa juonen yllätyksellisyys on tärkeää. Mielestäni parhaimmat kirjat ruokkivat sekä sydäntä että aivoja tarjoten niin tunteiden herättelyä kuin ajattelemisen aiheitakin.
Vuosi 2015 oli Kirjan vuosi. Sen kunniaksi halusin kirjoittaa kolumnin. Olen toki kirjoittanut esimerkiksi kirjastojen puolesta ennenkin. Lukeminen kannattaa - aina -kolumnini voit lukea
täältä.
Vuosi 2016 oli itselleni todella merkityksellinen kirjavuosi, sillä sain vihdoinkin koottua kirjoittamiani runoja yksien kansien väliin. Omaelämäkerrallinen
runokirjani ilmestyi heinäkuussa ja lokakuussa se oli esillä Helsingin kirjamessuilla.
Vuosi 2017 jäi mieleeni etenkin Suomen Kirjasäätiöltä saamastani Finlandia-lähettilään kunniatehtävästä ja sen mukanaan tuomista hienoista ja ajattelua avartavista lukuelämyksistä. Matkani tuoreen suomalaisen tietokirjallisuuden asialla oli huikea. Siitä voit lukea lisää
täältä.
Tällä hetkellä tuntuu suorastaan uskomattomalta, että blogini on jo täysi-ikäinen. Sivusto toimii itselleni ennen kaikkea hyvänä muistutuksena siitä, että näiden bloggausvuosien aikana on todellakin tullut luettua, koettua ja kirjoitettua monenlaista.
Maailma muuttuu ja elämme monessa mielessä epävarmoja aikoja, mutta haluan yhä uskoa siihen, että kiinnostavia kirjoja kirjoitetaan ihmisvoimin myös tulevaisuudessa. Eiköhän siis jatketa kirjarikasta matkaa eteenpäin. Kenties ne parhaimmat kirjat on vielä julkaisematta.
💙
.png)
