Anneli Vainio: Kotini on linnani – Elämää Etelä-Ranskassa

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 216 s. 


Kun herra Gout kääntää selkänsä, kuiskaan Robertille: ’Jos sinä otat talon, minä otan puutarhan!’ Robert on jo mielessään purkanut väliseiniä ja näkee itsensä laittamassa ruokaa valtavassa keittiössä. ’Hulluja’, sanovat ystävämme, kun palaamme takaisin Junasiin. Myös Maurice Garcia kiroilee ja pudistelee happamana päätään, kun viemme hänet katsomaan löytöämme. ”Tästä tulee kallis juttu. Katot ja ikkunat täytyy kokonaan uusia, puolet kattohirsistä on mätiä, ja koko talon kunnostus vaatii valtavasti työtä. Mutta omapa on asianne.”

Joskus kohtaaminen junanvaunussa voi vaikuttaa koko elämän suuntaan. Anneli Vainio hyppää kongressin päätteeksi junaan Brysselissä. Viereen istahtaa viiksekäs mies, joka jää rinnalle tuleviksikin vuosiksi. Annelin ja kanadalaisen Robertin yhteinen matka vie Etelä-Ranskan jokilaaksoon, josta kodiksi löytyy vanha rapistunut kartano. Päivät täyttyvät remontoimisesta, uusista ystävistä, puutarhatöistä, ranskalaisesta ruuasta, pitkistä kävelyistä vuoristossa. Vaikka arki välillä koetteleekin, elämä kylässä on lämmintä, täyteläistä ja värikästä. Se maistuu, tuntuu ja tuoksuu.

Oma arvioni: **

Kommentit