Susanna Alakoski: Sikalat

Kustantaja: Schildt
Julkaisuvuosi: 2007
Sivumäärä: 282 s. 


Mihin äiti ja isä katosivat silloin kun he olivat humalassa? He häipyivät, mutta missä he olivat? Äiti äiti, Isä isä. Tein heille piirustuksia koulussa. Yritin tehdä samoja asioita kuin kaverini. Panin kädet ristiin enkä sanonut mitään typerää enkä ollut ilkeä kenellekään.

Ensin kaikki on hyvin. Ystadin kaupungin upouuteen lähiöön, Fridhemiin, muuttavan suomalaisperheen nykyaikaisessa asunnossa on kaikki: kylpyamme ja peilikaappi, pesuallas ja sisävessa. Hanasta tulee kuumaa vettä. On töitä. Mutta vähitellen onni murentuu.

Tuntui että mahduin pituuteni puolesta tupakansytyttimeen ja paloin pieninä annoksina aina kun äiti ja isä sytyttivät kotitekoisia sätkiään. Paloin varmaan yhtä kauniisti kuin tähtisadetikku. Paloin varmaan yhtä kauniisti kuin hehkulamppu joka oli juuri mennyt rikki. Puf!

Pienen Leenan kertomus perheensä alamäestä ruotsalaisen hyvinvoinnin keskellä on myös mustan huumorin sävyttämä selviytymistarina.

Oma arvioni: **