Jaakko Tapaninen: Lähikuvassa Eero Huovinen

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 192 s. 

”Jos rakastaa Jumalaa ja Helsinkiä, hyvänä päivänä Helsingin piispanistuin on maailman paras työpaikka.”

Vimmainen totuuden etsijä vai omapäinen vallankäyttäjä? Vanhoillinen vai vapaamielinen? Vahvan kirkollisen vaikuttajan persoonaa leimaavat monet jännitteet.

Evankelisen liikkeen huomassa varttuneen Eero Huovisen kasvuvuosia leimasi väkevän sisäisen maailman kehittyminen. Kirjakammioissa ja kristillisissä piireissä vietetty nuoruus päättyi, kun Huovinen nimitettiin dogmatiikan professoriksi. Hän ehti luoda komean yliopistouran ennen valintaansa Helsingin piispaksi vuonna 1991.

Huovisen virkakautena kirkkoa ovat repineet erityisesti linjariidat naispappeudesta ja parisuhteiden siunaamisista. Kirjassa seurataan Huovisen henkilökohtaista, teologista ja kirkollista uskonpainia viimeisen virkavuoden 2010 kynnykselle. Haastateltavina ovat olleet niin ystävät kuin arvostelijatkin. Konservatiivit kritisoivat piispansa liberaaliutta, vapaamieliset pitävät häntä vanhoillisena.

Oma arvioni: **

Kommentit