Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef eli Elämä on seikkailua

WSOY, 2002

On kevät. Neiti ylioppilas Karin Lauraeus kulkee Esplanadia vastatuuleen hame lepattaen. Hän kihisee suuttumuksesta. Sen kohteena ovat miehet ja miesten petollisuus. Majuri, josta hän on kuvitellut löytäneensä turvallisen olkapään, on paljastunut pelkäksi isäpapan rahojen havittelijaksi.

Vasta avatussa kesäravintolassa istuvat Karinin muodikkaat ystävät juoruamassa tyhjänpäiväisiä. Neitosen katse harhaantuu viereisiin pöytiin.... Ensin hän huomaa silmälasit. Sitten haalistuneen, nuhruisen sadetakin, kuluneet kengät ja piipun. Tuo mies ei kuulu piireihin, Karin ehtii päätellä, kun häntä jo viedään...

Töölön perukoiden pakkilaatikoin sisustetusta poikamiesboksista alkaa seikkailu, jonka alati yllätyksellisenä oppaana toimii maisteri Joosef Huttunen – "lapsi, hullu, narri, petkuttaja ja maailman ihanin mies".

Waltarin romaani vuodelta 1938 on täynnä pulppuavaa kevätmieltä, Helsingin hurmaa, eilispäivän nostalgiaa. Vietetään aikaa Fazerilla ja Grandissa, Kappelissa ja Kaivohuoneella, kiidetään autolla pitkin asvalttia, kesän kuumimmiksi viikoiksi rantaudutaan huviloille ällistyttämään maalaisia.

Oma arvioni: Kepeää nuoruudenintoa pursuava "vakava ajanvieteromaani", jota lukiessa tuntee olevansa keskellä vanhaa suomalaista elokuvaa.