Sari Kaarniranta: Miesmarras

Myllylahti, 2013

Sari Kaarnirannan uusimmassa romaanissa Miesmarras porataan läpi pohjoisen roudan ja suomalaisen miehen sielunmaiseman. Kyyti on kylmää ja maisema musta, mutta huumori läikähtelee lämpöisenä. 

Sysimusta marraskuu. Makkara. Hikilenkki. Sauna. Viina. Naiset. Kolme keski-iän murroksessa kamppailevaa huonovointista miestä Vesa, Risto ja Jari tapaavat toisensa ensimmäisen kerran lomamatkalla Pohjois-Suomessa.

Nopeasti miesten tarinat punoutuvat kiinni toisiinsa ja tavallisesta vuokramökkeilystä kehittyy tiivistahtinen tapahtumaketju, supisuomalainen Marrasyön unelma. Kaikki piilossa kyteneet kaunat ja riidat roihahtavat ilmileikkiin. Menneisyyden haamut ja kuolleet sielut lähtevät liikkeelle.

Tämän seurauksena mieskolmikko ajautuu pimeään korpeen etsimään kadonneita. Metsän seinään törmätessään he joutuvat vihdoin kohtaamaan itsensä sekä kaiken taakseen jättämänsä. Lopulta jokainen miehistä tulee samaan johtopäätökseen elämänsä suunnan suhteen: Kaikki on jatkunut liian pitkään.

Teoksen kieli on runsasta ja kuvailevaa, ihmiskuvaus paljasta. Kaarnirannan esikoisteos Kadonnut vierelläni ilmestyi vuonna 2011.  

Oma arvioni: Kielellisesti hyvä kirja, muuten pidin huomattavasti enemmän Kaarnirannan edellisestä teoksesta.