Anna-Leena Härkönen:Onnen tunti
Otava, 2011
|
”Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?”
Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden
miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus
sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu
asiaan: ”Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?”
Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat
mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat
kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty
huolehtimaan heistä. ”Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?” kysyy Harri.
”Koko lapsuus”, vastaa Tuula eikä uskalla sanoa ääneen että häntä pelottaa.
Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta
laitaan?
Oma arvioni: Aidontuntuinen kuvaus sijaisvanhemmuudesta iloineen ja suruineen. Härkönen jatkaa tutulla rehellisen rempseällä tyylillään.
Oma arvioni: Aidontuntuinen kuvaus sijaisvanhemmuudesta iloineen ja suruineen. Härkönen jatkaa tutulla rehellisen rempseällä tyylillään.