Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat

Otava, 2013

Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.

Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?

Oma arvioni: Kirjassa on monia syvästi inhimillisiä henkilöitä, jotka täyttävät tyhjyyttään hoitamalla muita. Lukemattomine sivujuonteineen tämä monikerroksinen romaani muistuttaa ajoittain itämaista tarukokoelmaa, jossa uudet vastoinkäymiset ja ihmeet odottavat seuraavan vuoren takana.