John Verdon: Sokkoleikki
Gummerus, 2012
|
Kun Dave Gurney oli vielä New Yorkin poliisin johtava
murhatutkija, lehdistö kutsui häntä "superetsiväksi". Se ärsytti
häntä, samoin kuin rikolliset, jotka uskoivat voivansa tappaa jonkun jälkeäkään
jättämättä. Aina jäi jälkiä, Gurney uskoi. Entäpä jos ei jäänytkään? Gurney on
palannut varhaisten eläkepäiviensä rauhaan, yrittää kasvattaa parsaa ja
mukautua luonnon rytmiin, kun käsittämättömän kummallinen ja raaka tapaus
houkuttelee hänet jälleen kentälle.
Arvostetun psykiatrin vaimo löytyy lukitusta pihavajasta päättömänä vain muutama minuutti häämaljojen jälkeen. Poliisi uskoo, että murhaaja on kadonnut meksikolainen puutarhuri, mutta murhatun naisen äiti, kylmäkiskoinen seurapiirikaunotar, on toista mieltä. Gurneyn tutkimukset etenevät haparoiden, umpikujasta toiseen, ja nopeasti eriskummallisen kammottavasta tapauksesta muodostuukin kammottavan eriskummallinen sokkoleikki.
Paljastuva suunnitelma on pirullinen ja uhkaa lopulta paitsi Gurneyä myös hänen vaimoaan, ja yrittäessään suojella tätä hän huomaa, että murhaaja on kuin onkin jättänyt jäljen. Havainto vain tulee niin myöhään, että se ei ehkä enää ehdi pelastaa hänen omaa henkeään.
Oma arvioni: Jännitystä alusta loppuun.