 |
Otava, 2013
|
Anja Snellman palaa
Karjalaan, sotaan ja pakolaisuuteen, isän alkoholismiin ja vanhempiensa
huojuvaan avioliittoon. Hän kirjoittaa sisaren vammasta josta ei puhuta,
julmasta hiljaisuudesta ja elämättömästä elämästä. Siitä millaista on ponnistaa
irti monin tavoin kipeästä perheestä, rohjeta kasvaa eheämmäksi, isommaksi kuin
isosisko, uskaltaa uneksia itsensä irti painajaisista ja peloista. Ja lopulta
pitää hellää huolta sisaresta, josta tulee ennen kuolemaansa pikkusisko.
Oma arvioni: Riipaiseva
tarina häpeästä ja syyllisyydestä, mutta myös kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Pääoma
on varsin henkilökohtainen teos, se on surukirja. Kirjaa lukiessani mietin
usein, että onneksi olen syntynyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin kuin Maru.
Muussa tapauksessa minusta olisi saattanut hyvinkin tulla hänen laillaan
sivullinen. Minulla ei tosin ole puhevammaa eivätkä läheiseni ole koskaan
hävenneet tai salailleet erilaisuuttani, mutta syntymästä saakka vaikeasti liikuntavammaisena
olen monesti tuntenut olevani yhteiskunnassa se, joka ei kuulu joukkoon.
Anja Snellmanin uusin kirja on paitsi koskettava kuvaus yhden perheen tragediasta, niin myös ajatuksia herättävä analyysi siitä, missä määrin ihmisen kohtalo määräytyy geeneissä, ja millainen merkitys ympäristötekijöillä on yksilön elämänkulun muotoutumisessa. Pääoma on monitasoinen ja kielellisesti rikas romaani, jota voi lämpimästi suositella niille, jotka haluavat luetun tekstin todellakin tuntuvan joltakin ja vaikuttavan aidosti pintaa syvemmällä.