Tuomas Kyrö: Kunkku

Siltala, 2013



"Minä olen tissimies. Siitä tuli vähän harmia, potkut ja avioero. Tuli häätö omasta kodista, kivilinnasta pääkaupungin arvokkaimmalta tontilta." – Pena, ex-kuningas


”Olen onnellisempi kuin koskaan. En kaipaa edellisestä elämästäni kuin yhtä autoa ja perhettäni, joka hajosi hölmöilejyni vuoksi. Autoa ilman voin elää, perheeni palaset aion koota yhteen” – Pena, ex-kuningas

Niin kuin Tuomas Kyrön tuotannossa usein, tämänkin törkeästi ilakoivan kirjan tärkein yksikkö on perhe.


Suomen kuningas Kalle XIV Penttinen epäonnistuu perheenpäänä surkeasti, mutta miten käy Penan, elektroniikkaliikkeen onnellisen varastotyöntekijän?

Oma arvioni: Kunkku on hahmona niin karikatyyrimäinen, että hänet on helppo kuvitella ilakoimaan teatterinlavalle – ja yleisö nauraa. Romaanina Kunkku on mielenkiintoisella tavalla samanaikaisesti sekä kepeä että syvällinen.

Kyrömäiseen tyyliin uusiksi kirjoitettu maailmanhistoria on viihdyttävää luettavaa. Mielensäpähoittajan veroiseen huumorin ilotulitukseen Kunkusta ei kuitenkaan ole.