Kirja-arvio: Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi

Gummerus, 2013



”Toivoin että olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta muuta.” 
– Ernest Hemingway muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi

Ujo ja rakkauden suhteen toivonsa menettänyt Hadley Richardson tapaa Chicagossa itseään nuoremman Ernest Hemingwayn ja hullaantuu. Mies on aloitteleva toimittaja mutta tähtää jo vakavasti kirjailijaksi. Pari menee pian naimisiin ja muuttaa Pariisiin. Siellä iloisen 1920-luvun arkea siivittävät absintinhuuruiset illat, jazz ja ystäväpiiri, jossa pyörivät niin Gertrude Stein, Ezra Pound kuin F. Scott Fitzgerald.

Ernest sujahtaa boheemiin ympäristöön heti ja saakin pian uransa lentoon. Hadley huomaa, että se, mikä hänelle riittää – rakkaus ja perhe – on kadotetun sukupolven Pariisissa vanhanaikaista. Retket Espanjan Pamplonan härkätaisteluihin ja laskettelemaan Alpeille ovat täynnä kiihkeitä onnen hetkiä, mutta mukaan tulee vähitellen säröjä. Hadley tukee Ernestiä ja mukautuu tämän tarpeisiin, mutta tehtävästä tulee yhä vaikeampi, sillä Ernest haluaa kaiken ja vielä enemmän. Kun suhteeseen tulee mukaan toinen nainen, Hadleyn ystävä, tosirakkaus pannaan koetukselle.

McLainin romaani on ollut USA:ssa ilmiömäinen menestys, ja sen käännösoikeudet on myyty yli 30 mahan.

Oma arvioni: Paula McLainin kirjoittama kiehtova viihderomaani Nuoruutemme Pariisi on paitsi kaunis tarina rakkaudesta, niin myös realistinen kuvaus taitelijaelämän raadollisuudesta. Kirjan tapahtumien päänäyttämönä on 1920-luvun Pariisi, joten kirja sopii mainiosti romantiikan ja historian ystäville. Tämä tositapahtumiin pohjautuva fiktiivinen teos on tunnelmaltaan pääosin iloisen kepeä – musiikki soi ja ystävät kohtaavat. Huolettomuutta varjostavat kuitenkin alkoholi ja taloudellinen ahdinko.

Pidin kirjasta kovasti, sillä oli kiinnostavaa lukea menestyneen kirjailijan uran alkuvaiheista tämän ensimmäisen vaimon näkökulmasta katsottuna. McLain kirjoittaa aidon uskottavasti ja paikoin myös runollisesti laajasta tunteiden kirjosta - suuresta rakkaudesta syvään epätoivoon. Nuoruutemme Pariisi on hieno kunnianosoitus Hadley Richardson Hemingwaylle, joka miestään tukien ylläpiti hentoa toiveikkuutta avioliitossaan loppuun asti. 

Oli hienoa päästä tutustumaan itselleni aiemmin tuntemattoman kirjailijan vaikuttavaan teokseen ensimmäisten joukossa, kiitos Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsenpanelistina saamani arvostelukappaleen. Olen iloinen saadessani kuulua lukijoiden eturiviin.

Lisää "esilukijoiden" arvioita ko. teoksesta voit lukea  täältä