Riikka Pulkkinen: Vieras

Otava, 2012 

”Jos aloitan tänään uuden uskonnon, sen ensimmäinen sakramenttti on alttius.”

Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa kysyä, mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jossa hän oli ajaa itsensä tuhoon, vaiko jostain kauempaa.

Uskonkriisin ravistelema Maria etsii suurkaupungista uutta pyhää kolminaisuutta, mutta ei pysty vaientamaan kysymystä, jota pakeni: mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen?

Villi romaani käsittelee muukalaisuutta, uhraamista ja uskonnollisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein.

Oma arvioni: Pulkkisen teos käsittelee monia suuria aiheita – vaikeitakin. Osansa saavat muun muassa juurien etsintä ja muukalaisuus, pyhyys ja anoreksia Kirjassa etsitään vastausta siihen, onko ihminen aina loppujen lopuksi vieras myös itselleen. Teos pysyy kaikkine teemoinen yllättävän hyvin koossa. Pulkkisen kieli on paikoitellen lähes runollista. Kirja on vaikuttavaa luettavaa ja teos tarjoaa ajattelemisen aiheita. Sitä voikin suositella lämpimästi kaikille niille, jotka kaipaavat kirjalta syvällisempää sanomaa. Tähän mennessä lukemistani Riikka Pulkkisen teoksista Vieras on suosikkini.