Kirja-arvio: Maritta Lehtiön Älä minnuu unoha!

Kustannus HD, 2014

Lehtiön runoissa maistuvat piirakat ja tuoksuvat vihdat. Pieniä tarinoita muistuttavat runot ovat kunnianosoitus kirjoittajan karjalaisille juurille ja ennen kaikkea perintönä saadulle rakkaalle karjalan murteelle. Runoista välittyy lapsuusmuistoja tuoksuineen, makuineen ja ihmisineen. Läsnä on myös sota-ajan karuus Paimiossa 1950-luvulla syntyneen kirjoittajan evakkotaipaleen kokeneiden vanhempien kertomana.

Kokoelman runot ovat helppolukuisia. Itselleni suhteellisen vieraasta murteesta huolimatta tekstien arkipäiväiset aiheet avautuivat vaivattomasti. Etenkin ensimmäisellä lukukerralla kaipasin kuitenkin paikoitellen runojen kronologisempaa esitysjärjestystä. Tätä lämminhenkistä runokirjaa voi suositella etenkin niille, joiden juuret ovat Karjalassa, mutta toki muillekin - esimerkiksi murrerunojen ystäville.