 |
Gummerus, 2014
|
Romaani
väkivallasta ja vapaudesta
Olli ei ole löytänyt paikkaa
elämässä. Hän on etsinyt sitä epätoivoisesti betonikanjoneista, mutta herää
aamuun kasvot verillä ja pakenee jokaista syliä, joka hänelle avautuu.
Painajaiset eivät jätä häntä rauhaan. Hän tajuaa, ettei tunne tässä maailmassa
ketään. Kaikkein vähiten itseään.
Hän jättää taakseen kaiken ja lähtee etsimään lapsuudenystäväänsä Mikkoa, joka on kadonnut Lapin erämaihin. Lapsina pojat olivat parhaita ystäviä, veriveljet. He olivat Geronimo ja Juh, julmat apassisoturit. Molemmat kasvoivat väkivaltaisessa perheessä, turvaa he hakivat toisistaan, metsästä ja mielikuvituksesta. Olli vaeltaa yli soisten lakeuksien ja läpi kitukasvuisten metsien etsimässä ystäväänsä. Oppaakseen hän saa yksisilmäisen koiran.
Armoton taivas on komea ja sydämeenkäyvä romaani. Kari Kovalainen on kirjoittanut modernin erätarinan, jossa voimakas luontokokemus nousee metaforiselle tasolle. Se hakee viimeistä aitouden ja merkityksellisyyden kokemusta julmasta ja kaoottisesta maailmasta.
Oma
arvioni: Kautta kirjan luonto on todella vahvasti läsnä, ja lukijana voi melkein
tuntea rämpivänsä suolla. Muutenkin Kovalainen kirjoittaa varsin
omintakeisesti.
P.S. Lukuhaasteeseen luettuna nyt 357 sivua...