Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa

WSOY, 2014

Näin puhui sateenvarjo

Kun sataa, pikku Marjo

unohda sateenvarjo

edes joskus, pikku Marjo.

Älä sitä avaa,

sillä jos et koskaan

suin päin ravaa

räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna

otsaasi koskea

etkä tuulta päästä

puraisemaan poskea

et tiedä mitään sadesäästä!

Et edes tajua

miten maa ja ilma

ja maailma taivaan alla

voi olla ihanaa rajua

sadevesi-koskea,

kun sataa kaatamalla.

Siis pikku Marjo,

unohda sateenvarjo,

edes joskus, pikku Marjo.

Oma arvioni: Suomalaisen runouden uudistajan ja rakastetun saturunoilijan elämää monipuolisesti valottava elämäkerta. "Et rupea uudeksi Saima Harmajaksi!" varoitti Sylvi Kunnas tuberkuloosiin sairastunutta tytärtään Kirsiä. Äiti oli löytänyt tytön runovihon ja pelkäsi tämän kokevan 23-vuotiaana kuolleen kirjailijan kohtalon. Kirsi omaksui asenteen, ettei sairautta saanut jäädä itkemään. Hän sinnitteli jaloilleen, unohti haaveen taidemaalarin urasta, paneutui vimmalla kirjoittamiseen ja mullisti suomalaisen runouden.

Henkilökohtaista elämäänsä julkisuudelta varjellut runoilija kertoo nyt uransa hapuilevasta alusta, toisen kokoelman huimasta menestyksestä ja siitä miten karkasi rakastuneena Tampereelle ahtaaksi käyneitä kirjallisia piirejä. Kunnas meni naimisiin, perusti perheen ja omistautui uudelle yleisölle lapsille. Apunaan hänellä oli Tiitiäinen, suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuin menninkäinen.

Kokonaisuudessaan todella hieno kirja, kiitos sekä kirjoittajalle että kirjan päähenkilölle.