Juhani Känkänen: Luppa ja Tattis

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 302 s.

On kuin sika ajaisi Cadillacia ja koira lukisi karttaa. Edessä on eläimellinen matkakertomus täynnä kuohkeaa puhetta ja lennokkaita takaa-ajoja. 



O
ntuva hyvinvointivalmentaja Luppa ryhtyy kävelyttämään istuvilleen juuttunutta kirjabloggari Tattista kohti uutta terveellisempää elämäntapaa. Alustavan kuntokartoitusjakson aikana Luppa päätyy sauvakävelyn kautta Tattiksen lukupiiriin ja sitä myöden kuskaamaan vastahankaista kirjailija Fasadia vastaanottamaan kirjallisuuspalkintoa Forssaan.

Kulttuurimatka vanhalla amerikanraudalla ei tietenkään suju ongelmitta, joten matkaan lyöttäytyy jotenkin supikoiraa muistuttava mekaanikko, ja vastaan sattuu muutenkin toinen toistaan eläimellisempiä tyyppejä. Sadan kilometrin etappi muuttuu eteläisen Suomen halki kulkevaksi maagiseksi odysseiaksi – tai takaa-ajoksi, sillä Lupan ilkeältä ja pitkähampaiselta kuntoilukarhuajalta Amerikankääpiöltä matkajoukko ei saa sen siunaamaa rauhaa.

Oma arvioni: Mielikuvituksellinen ja hauska eläimellinen matkakertomus, jossa karvaisia päitä ja häntiä tosiaan riittää. Ylipainoisen kirjabloggaajan hahmoon oli yllättävän helppo samaistua, vaikka itselläni ei onneksi sorkkia ja saparoa olekaan. Juokseminen ei ole todellakaan minun juttuni, mutta toki voin siitäkin lukea. Luppa ja Tattis on kirja, jota voi lukea ilman kiristävää pipoa, mutta hymyilemistä kammoaville en sitä todellakaan voi suositella. Kirjailija luotaa aikamme yhteiskunnan ilmiöitä viiltävän tarkkanäköisesti, mutta kuitenkin lämminhenkisen huumorin sävyttämällä otteella. Pidin kirjasta sen absurdiudesta huolimatta – tai kenties juuri sen vuoksi.