Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 40 s.

T
änään on Mintun onnenpäivä. Hän pääsee isän kanssa kirjastoon ja saa ikioman kirjastokortin.

Oma arvioni: 1970- ja 80-lukujen vaihteessa julkaistut rakastetut Minttu-lastenkirjat ovat nyt saatavilla näköispainoksina. Ja tänä päivänä Minttu ystävineen seikkailee myös e-kirjoissa.  Minä olen Minttu -kirjan (1978) muistan lapsuudestani hyvin. Itse asiassa Minttu on varmasti yksi varhaisimmista kirjoissa esiintyneistä hahmoista, jotka ovat jääneet mieleeni ajalta, jolloin en vielä itse osannut lukea.

Muistojen herättämiseksi palasin hetkiseksi tuon tomeran pikkutytön seuraan – ja minne muuallekaan sitä Mintun mukana matkasin kuin kirjastoon. Paikkaan, joka oli jo lapsena varsin kiehtova, aivan samoin kuin Mintullekin. Kyseinen kirja on toki ilmestynyt vasta vuonna 2000 ja sähköisenä 2012, joten en ole sitä lapsena lukenut. Mutta kirjan pieni sankaritar on kestänyt hyvin aikaansa. Hän tuntuu olevan edelleen oma iloinen itsensä.

Kirja nosti hymyn huulille. Ja samoin kuin ennenkin, Mintun tarinoissa on sanomaa myös aikuisille, kuten tämä:”Kirjoja täytyy kohdella kunnioituksella. Ne voivat kertoa tarinansa sadoille ja tuhansille ihmisille, jos niitä vain käsitellään kauniisti…”

Niin ja Lukulampun kesäkirjahaasteeseen kirja sopii mainiosti, sillä eipä näitä lastenkirjoja juurikaan tule luettua.