Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 272 s.

En enää voinut olla varma oliko se siellä. Hengitys jatkui aikansa, eikä oikeastaan ollut hengitys ollenkaan. Muuttui ensin pusikossa kohahtavaksi tuuleksi, sitten muistutti heinäsirkkoja, joiden ääni tuntui vieraalta niin monen vuoden jälkeen.

H

elsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi Parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus… Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää asuntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän. 

Oma arvioni: Talven hallava hevonen on vahva esikoisromaani, joka vei lukijan kolmen perheen tarinaan. Se on kertomus myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Se on vaikuttava yhdistelmä sukupolvitarinaa, maagista realismia ja psykologista kauhua. En juurikaan lue kauhua, mutta tässä kirjassa oli paljon muutakin, joten kokonaisuus toimi mielestäni hyvin. Itse pidin eniten Ronin kerronnasta, joka suorastaan imaisi mukaansa kummallisuuksien äärelle. Myöhemmin koukutus sitten laantui, ja loppu jäi hieman harmittamaan – niin paljon asioita jäi ikään kuin leijumaan ilmaan. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille erikoista lukuelämystä etsiville.