Marja Korhonen: Häivähdyksiä – erityinen elämäni

Kustantaja: Myllylahti

Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 187 s.

Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen. Siten se kuuluu myös lukea.

M

arja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.

Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.

Oma arvioni: Tämän kirjan lukeminen on syystä tai toisesta viivästynyt, mutta kun sen nyt lopulta onnistuin käsiini saamaan, olikin se sitten luettava ns. yhdellä istumalla. Kirja vaikutti koskettavuudessaan vahvasti tunteisiin. Ei pelkästään traagisten tapahtumiensa vuoksi, vaan myös siksi, että minun oli oikeastaan yllättävän helppoa samaistua moniin asioihin. Toisin kuin Marja, en ole vammautunut, sillä olen ollut vaikeasti liikuntavammainen syntymästäni asti, enkä ole siis koskaan esimerkiksi kävellyt.

Kuntoutus, taistelut sosiaalitoimen kanssa henkilökohtaisen avun ja muiden lakisääteisten palveluiden saamiseksi – niin ja monien vammattomien ihmisten oletukset siitä, että jalkojen ollessa ikään kuin pois pelistä, ei järkikään voi juosta, ovat tulleet itsellenikin varsin tutuiksi. Ja ilman läheisteni tukea ja omaa kovaa sisuani minäkään en olisi se ihminen, joka tänään olen.

Tutun tuntuisten ajatusten ja kokemusten ohella kirjassa oli kuitenkin paljon sellaistakin, jota en olisi sieltä uskonut tai ainakaan toivonut löytäväni, kun ottaa huomioon kirjoittajan taustan.  Tämän blogin puitteissa ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista kirjoittaa asiasta sen enempää. Kaiken kirjassa olleen sulattelu on sekin vielä kesken. Palaan aiheeseen kuitenkin todennäköisesti jossain muussa yhteydessä.

Kirjan saaman suuren mediahuomion vuoksi odotin teoksen kirjallisilta ansioltakin hieman enemmän. Nyt joidenkin asioiden toistelu ärsytti. Ristiriitaisista tunteista huolimatta voin suositella tätä tuskaa huutavaa, raivoa räiskyvää ja huumoria hersyvää elämän tilitystä etenkin vammautuneiden henkilöiden parissa työskenteleville. Erilaisuuden kohtaaminen kun ei ole välttämättä helppoa alan ammattilaisillekaan. Tämän kirjan lukeminen saattaa avata silmiä. Ennalta on vaikea tietää, mikä loppujen lopuksi on mahdollista. Onneksi jokainen meistä on erityinen omalla ainutkertaisella tavallaan - vamman kanssa tai ilman.