Eero Ojanen: Lapsen filosofia

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2o15
Sivumäärä: 73 s.

Pieni on suurta

L

apsi ja lapsuus ovat meille tuttuakin tutumpia ja silti täynnä arvoituksia. Lapsi tuntuu aluksi hyvin täsmälliseltä käsitteeltä, mutta onko se lopulta sitä. Lapsi on pieni ihminen, mutta aikuisetkin voivat olla maailman lapsia tai luonnonlapsia. Ainakin olemme kaikki oman aikamme lapsia.

Eero Ojanen pohtii lasta ja lapsen olemusta sekä sitä, mitä voisi olla lapsen filosofia. Mitä me lopulta tiedämme lapsesta ja mitä voisimme lapselta oppia?

Oma arvioni: Kirjassa pohditaan kiinnostavasti muun muassa sitä, mikä on lapsuuden paikka ja merkitys ihmisyydessä. Entä, millainen on lapsen ja lapsuuden asema yhteiskunnassa, kulttuurissa ja filosofiassa ennen ja nyt. Ojasen mukaan lapsuus on mielikuvitusta ja hetkessä elämistä. Ja lapsi on puhdas, viaton ja luottavainen. Jokaisen meidän tulisi löytää oma sisäinen lapsemme, jos sisäinen aikuinen on raivannut sen tieltään. ”Lapsen asettaminen esikuvaksi on ihmisen ja ihmisyyden itsensä löytämistä. Ja tuo löytäminen on olennaisesti hyväksymistä”, Ojanen toteaa kirjassaan. Kirja ei anna tyhjentäviä vastauksia vaan valottaa lapsuuden salaperäisyyttä tarjoten lukijalle paljon pohtimisen arvoisia asioita.

Tätä hienoa lapsuutta ja lasta arvostaen kohtelevaa teosta on helppoa suositella varsinkin kaikille lasten kanssa toimiville vanhemmista ammattikasvattajiin. Ja miksei ihan kenelle vain, sillä jokainenhan meistä on ollut joskus lapsi – ja olemmehan lopun elämämme jonkun lapsia.