Henning Mankell: Juoksuhiekka

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Kvicksand
Suomentanut: Tuula Kojo
Sivumäärä: 303 s. 

M

enestyskirjailija Henning Mankell sai kuulla sairastavansa syöpää joulun alla 2013. Synkän sairauskertomuksen sijaan syntyi väkevä manifesti elämälle.

Juoksuhiekka-teoksessa Mankell palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiinsa. Hän ruotii suhdettaan uskoon, taiteeseen ja äitiin, joka hylkäsi hänet. Kuolemanpelolle ei jää sijaa, kun Mankell käsittelee ihmiskuntaa muovanneita tapahtumia. Näkökulma siirtyy henkilökohtaisesta universaaliin kuin luonnostaan. Mankellin pohdinnat tiivistävät humaanin ja oikeudentuntoisen maailmannäkemyksen.

Oma arvioni: Teos on sekä historiallinen että dokumentaarinen. Siinä liikutaan tässä hetkessä, menneessä ja kaukana historiassa. Kirja on täynnä erikoisia muistoja ja yllättäviä kohtaamisia. Muistoja Mankell luonnehtii osuvasti näin:

”Muistot ovat tarinoita. Ehkä paloiteltuja ja pilkottuja, mutta myöskin kokonaisia tarinoita. Kuvittelen unohduksen tyhjiöksi. Meidän sisäiseksi tyhjäksi ja kylmäksi universumiksemme. Unohduksessa ihminen muuttuu välinpitämättömäksi itseään ja muita kohtaan, sitä kohtaan mikä on ollut ja mikä on oleva.”

Onneksi Mankellin hienot teokset jatkavat elämäänsä vielä suositun ruotsalaiskirjailijan kuoleman jälkeenkin.