Liisa Rinne: Odotus

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 130 s.

”On vaikeaa, kun ei ole toivottu ja haluttu. Ja vielä vaikeampaa, kun on.”

K

un koulussa on luistelua, Emilia lähtee autotalliin etsimään luistimia. Varoittamatta silmät osuvat hyllyllä olevaan laatikkoon, jossa on vieraita papereita. Silloin Emilia saa tietää: hänet on adoptoitu vauvana. Tavallaan hän on tiennyt sen aina ja tavallaan ei.

Kun Emilia odottaa esikoistaan, hän ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä ja kutsuu tämän kahvilaan. Kaupungin toisella laidalla vieras nainen valmistautuu lähtöön, varaa taivaalle tähyillen mukaansa sateenvarjon.

Odotus antaa äänen adoptiovanhemmille, biologiselle äidille sekä tietenkin Emilialle.
Adoptio pakottaa heidät muistamaan. Se saa heidät määrittelemään perhettä yhä uudestaan ja myöntämään, ettei kukaan heistä ollut äitinä, isänä tai tyttärenä sellainen kuin toinen oli odottanut.

Oma arvioni: Eri henkilöiden näkökulmasta kerrottu tarina on sinänsä kiinnostava, mutta samalla se tekee kirjasta minun mielestäni myös hieman sekavan. Osittain tämä tunne saattoi toki johtua siitä, että luin kirjaa pieniä pätkiä kerrallaan. Yksityiskohdista ja kielikuvista ei tässä teoksessa ole todellakaan pulaa, mutta niiden sijaan olisin kuitenkin kaivannut enemmän juonellista syvyyttä. Aiheen perusteella odotin säväyttävämpää lukuelämystä. Tämä kirja valikoitui luettavaksi kauniin ja kiinnostusta herättävän kannen perusteella.