Nadja Sumanen: Rambo

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 184 s.

Rambo antaa äänen nuorelle, joka saa harvoin ääntään kuuluville.

R

ambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa.

Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin miesystävän vanhempien mökille. Mikä paratiisi: päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki! Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?

Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!

Oma arvioni: Rambo ei ole ihan tavallinen nuori, hänellä on paitsi harvinainen nimi niin myös ADHD. Tai ehkä normaalius onkin lopulta vain käsite, jota jotkut käyttävät?  14-vuotias nuorimies kuvaa erilaisuuttaan rehellisesti näin: ”Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni alkuun niin kuin meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle.”

Vaikka kyseessä on nuoren pojan kasvutarina, on kirjassa muitakin keskeisiä teemoja, kuten tunnekylmä vanhemmuus ja menneisyyden traumat. Tämän realistisen nuortenromaanin vahvuuksina ovat mielestäni kerronnan luontevuus ja kiinnostava henkilögalleria.  Kirjan tapahtumat sijoittuvat rauhalliseen kesäiseen mökkimiljööseen, mutta kyllä tapahtumiakin riittää. Vaikka kustantaja onkin luonnehtinut teosta uuden sukupolven Häräntappoaseeksi, ja joitakin yhtymäkohtia näillä kirjoilla toki onkin, on Sumanen nuoruuden vimmaa kuvatessaan huomattavasti Härköstä pehmeämpi.

Esikoiskirjailija Nadja Sumasen (s.1975) Rambo on sekä Otavan nuortenromaanikilpailun että Finlandia Junior -voittaja 2015. Uskon kirjan kiinnostavan mainiosti yli 12-vuotiaita lukijoita. Ja oli se mukava lukukokemus aikuisellekin. Suosittelen.