Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 156 s.

Ehkä menneisyys, hän ajatteli, oli silkkaa sepitettä. Menneisyys oli siellä, vuosien hämärässä, mutta vääristyneenä kuin isojen kivien painon murjoma luuranko.

I

rinan kuolemat kertoo sotalapsesta, joka lähetetään talvella 1944 pommien turmelemasta Helsingistä Länsi-Ruotsiin. Se on kertomus ihmisistä, jotka hapuilevat pimeässä itseään ja toisiaan. Se on nuoren tytön kehitystarina, kertomus hänen matkastaan sodan painajaisesta yksityiseen painajaiseen. Se on mestarillinen analyysi menneisyyteen palaamisen mahdottomuudesta, kaunis kertomus ihmisen sammumattomasta toivosta, kuolemisesta ja henkiin heräämisestä.

Oma arvioni: Irinan kuolemat on kooltaan pieni mutta sisällöltään suuri kirja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän menettää kaiken. Kerronta on varsin intensiivistä ja kaunista – jopa runollista. Vaikuttava tarina vie lukijan helposti mennessään. Tämän hienon pienoisromaanin tärkein sanoma on mielestäni se, että vasta pimeän kohtaamisen jälkeen on mahdollista nähdä taas valoa.  Suosittelen lämpimästi.

”Päivät ikävöivät öitä. Ne roikkuivat öiden välissä harmaina ja haluttomina. Ne olivat narulle unohtunutta pyykkiä.”