Mons Kallentoft: Vesienkelit

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Vattenänglarna
Suomentanut: Raija Rintamäki
Sivumäärä: 444 s.

”Missä ovat maailman kadonneet lapset? Onko joku perkele vienyt heidän ihmisyytensä?”

M

alin Fors Linköpingin poliisin väkivaltayksikön ahdistunut mutta loistava tähti, älykäs ja lähes yliluonnollisen intuitiivinen. Alkoholisti. Pakenee itseään työhön, johon suhtautuu pakkomielteisesti.

Eräänä syyskuisena aamuna Malin kollegoineen hälytetään varakkaan väen asuma-alueelle tutkimaan Cecilia ja Patrick Andergrenin murhaa. Käy ilmi, että pariskunnan viisivuotias adoptiotytär Ella on kadonnut.

Murhatutkinta ja kadonneen tytön kiihkeä etsintä manaavat esiin Malin Forsin omat geenit, ja houkutus tarttua pulloon on kovempi kuin koskaan. Mutta periksi ei voi antaa.

”Minun täytyy jatkaa takaa-ajoa. Ajaa takaa pahuutta.”

Oma arvioni: Vesienkelit on koukuttava murhamysteeri rakkauden voimasta ja menetyksen tuskasta.  Se on taitavasti kirjoitettua jännitystä, jonka kieli on paikoin runollisen kaunista, vaikka kirjan tapahtumista kauneus onkin kaukana. Pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että Kallentoftin kuvaamat julmuudet eivät ole niin fiktiivisiä kuin niiden soisi olevan.

Malin Fors on kiinnostava hahmo omine ongelmineen monenkirjavassa rikosten ratkaisijoiden joukossa. Vesienkelit on jo kuudes osa Malin Fors –sarjasta. Suosittelen lukemaan kirjat aikajärjestyksessä, jotta aiemmat tapahtumat eivät hämmennä liikaa ja haittaa siten tämän pahuutta takaa ajavan tarinan ”ahmimista”.