Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Tunturihauta

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2013
Ruotsinkielinen alkuteos: Fjällgraven
Suomentanut: Veijo Kiuru
Sivumäärä: 476 s.

Tunturiin haudattu kipeä salaisuus

K

ahden naisen ruskaretki Pohjois-Ruotsin Jämtlandissa päättyy kammottavaan löytöön: joen törmällä pilkottaa kuolleen ihmisen käsivarsi. Paikalle kutsutaan poliisi, ja ruumiita löytyy enemmänkin. Niitä on yhteensä kuusi, neljä aikuista ja kaksi lasta. Kuolleiden joukossa on vuosia sitten kadonnut hollantilainen pariskunta, mutta loput neljä jäävät arvoitukseksi. Dna-kokeet osoittavat heidän olevan perhe, mutta heitä ei ole julistettu kadonneeksi. Kukaan ei kaipaa heitä.

Tapaus siirtyy henkirikosyksikön tutkittavaksi. Rikospsykologi Sebastian Bergman matkustaa muun tutkintaryhmän kanssa Jämptlandiin. Sebastian on lähentynyt Vanjan kanssa pelastettuaan tämän hengen aiemman tapauksen loppumetreillä. Vanja ei vieläkään tiedä, että Sebastian on hänen oikea isänsä, mutta onko tutkintaryhmässä joku muu, joka tietää?

Tunturihauta on koukuttava jatko-osa kirjoille Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika. Hjorth ja Rosenfeldt ovat pitelemättömiä. Jälleen kerran.

Oma arvioni: Tunturihauta jää mielestäni juonellisesti ikään kuin Bergman–sarjan edellisten kirjojen varjoon, sen verran tylsä tarina tällä kertaa oli. Mutta kiinnostavat henkilöt pelastivat kuitenkin paljon – ja kirjailijakaksikon omintakeinen huumori puree edelleen. Jälleen kerran tarina päättyi siten, että lukija ei voi muuta kuin odottaa sen jatkuvan.