Kirja-arvio: Karl Ove Knausgårdin Taisteluni – Neljäs kirja

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2014
Norjankielinen alkuteos: Min kamp. Fjerde bok
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivumäärä: 534 s.

K

arl Ove Knausgårdin kehutun omaelämäkerrallisen romaanisarjan neljännessä osassa eletään kertojan nuoruusvuosia. Juuri lukion päättänyt Karl Ove muuttaa kauas pohjoiseen pikkukylään, jossa hän alkaa työskennellä opettajana ja elättelee samalla haaveitaan kirjailijan urasta. Työ sujuu ja muutama novellikin näkee päivänvalon. Karl Ove hyväksytään kylän jäseneksi, ja nuoret naiset kiinnittävät häneen huomiota.

Pitkän kaamosajan myötä mielen valtaa kuitenkin synkkyys, jota Karl Ove yrittää lääkitä alkoholilla. Tästä on seurauksena se, että illan tapahtumista ei usein aamuisin ole minkäänlaista muistikuvaa. Kirjoittamisesta ei enää tahdo tulla mitään, mutta onneksi opettajan työ pakottaa ahdistuneen kirjoittajan kuitenkin pitämään kiinni arkisista rutiineista. Ja ihastumistakin on ilmassa.

Nuoren miehen kasvukertomus jatkuu varsin kiihkeänä ja kivuliaana. Teosta leimaa kertojan keskeneräisyys ja keskittymättömyys elämän ja sen mukanaan tuomien muutosten edessä aikuisuuden kynnyksellä. Vapaudenkaipuu on piinaavaa ja itseinho voimissaan.

Hieno kirja tämäkin. Jos et ole vielä tutustunut Taisteluni-sarjaan, voin suositella sitä etenkin kaikille vahvan ja hyvin kirjoitetun realismin ystäville.

"Havunneulasten vihreä väri oli auringonpaisteessa vaalea, varjossa melkein musta, mutta kaikissa puissa oli jotakin kevyttä, kesä sen teki, ne eivät seisoneet sisäänpäin kääntyneinä kuten talvella, ei, ne kahisivat lämpimässä ilmassa ja kurkottivat kohti aurinkoa niin kuin kaikki muukin elävä."