Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 204 s.

”

Jäin leskeksi joulukuussa 2006 neljän lapsen kanssa ja jouduin samalla mukaan omituiseen murhamysteeriin. Aloin jo ensimmäisenä kesänä kirjoittaa kirjaa siitä, miltä tuntuu rakentaa uutta elämää murhatutkimuksen varjossa ja oletin, että poliisi saisi tekijän kiinni ennen kuin kirjani pääsisi loppuratkaisuun.

Toisin kävi. Jouduin keskelle oikeussalidraamaa, jonka kohteena olinkin minä itse ja joka lopulta johti kaikkien aikojen oikeusteurastukseen. Nyt neljän pitkän ja raskaan oikeudenkäynnin jälkeen minut on todettu syyttömäksi mieheni murhaan, mutta siinä sivussa on rikottu koko elämäni.

Mieheni murhaa on käsitelty mediassa laajasti ja minut on siellä syylliseksi julistettu jo ennen oikeudenkäyntiä. Minä olen elänyt ja hengittänyt siinä viranomaisten ja median kutomassa verkossa, joka on mennyt aina vain pahempaan solmuun aina kun sitä on yritetty avata. Mitä tapahtui? Nyt on aika paljastaa tarinan roistot ja sankarit, tuoda esiin likainen peli kulissien takana ja tehdä samalla paluu takaisin alkujuurille joulukuuhun 2006: kuka murhasi mieheni Jukka S. Lahden?”

Oma arvioni: Nyt olen sitten lukenut kirjan, jota en missään nimessä ajatellut lukevani, mutta niin kuitenkin kävi. Puhuuko kirjassa murhaaja vai oikeusmurhan uhri, sitä en osaa sanoa. Kaikki ei varmaankaan ole mennyt niin kuin vuosien aikana lehdissä on kirjoitettu. Kirjaa lukiessa mieleen nousi jatkuvasti uusia kysymyksiä. Etenkin Auerin lasten tilanne koko tämän prosessin aikana mietityttää. Miten he ovat oikeasti selvinneet kaikesta tästä? Anneli Auerin tyyneyttä olen usein ihmetellyt ja ihmettelen sitä osin vieläkin. Ehkä kaikkein eniten ihmettelen kuitenkin sitä, miksi hän haluaa olla edelleen esillä julkisuudessa. Ymmärrän toki, että kirjoittaminen saattaa olla terapeuttista. Se on varmasti auttanut murhaleskeä jaksamaan, mutta silti…