Paula Noronen: Supermarsu palaa tulevaisuuteen
 |
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2o14 Lukija: Susanna Haavisto Äänikirjan kesto: 3 h 5 min |
1
|
1-vuotiaalla Emilialla on mahtava
kyky: hörppäämällä marsunsa juomapullosta hän muuntautuu Supermarsuksi, jonka
rajattomilla kyvyillä taistellaan hyvän puolesta ja vääryyttä vastaan. Tehtäviä
hänelle jakelee vaikuttava Jättiläismarsu, talonkokoinen Supermarsujen johtaja,
joka asuu Lahden mäkimontussa.
Suositun lastenromaanisarjan
seitsemännessä osassa Emilia Laitinen-Nieminen ja hänen kaverinsa Simo löytävät
kadulta söpön kulkukoiran, jota he eivät valitettavasti saa pitää. Emiliasta on
aika outoa, että äitiä muka haittaa koiran haju. Kyllähän isäpuoli Pertinkin
sukat haisevat ja sekin tykkää haukkua tv-ohjelmia!
Mutta koirista ei tässä hervottomassa tarinassa päästä ollenkaan eroon. Alkajaisiksi Jättiläismarsu vie Emilian aikakoneella tulevaisuuteen, aina 3000-luvulle asti. Emilia kauhistuu näkemästään, sillä nykyiset lemmikkikoirat ovat kuolleet sukupuuttoon ja tilalla on pitkälle jalostettuja koiria. Niistä on tullut hajuttomia ja haukuttomia olioita, jotka eivät ärsytä ketään.
Supermarsu saa tehtäväkseen
selvittää, kuka aloittaa koirien jalostamisen nykyisyydessä – ja estää se
ajoissa. Mutta kuka kumma voi olla kaiken takana? Ennen kuin totuus selviää,
moni saa katsoa peiliin ja kohdata omat ennakkoluulonsa.
Kirjan huumori on absurdia, kreisiä ja viisasta. Hulvattoman
henkilögallerian ja villien tapahtumien parissa viihtyvät monenikäiset.
Oma
arvioni: Olen nauranut Paula Norosen jutuille usein ja makeasti. Siksi päätin
kuunnella osan hänen suositusta lastenromaanisarjastaan. Kirja oli hauska,
mutta mikä hienointa hulvattoman huumorin sekaan oli oivaltavasti ujutettu
vakavampaakin sanomaa; eläinten oikeuksista ennakkoluulojen haitallisuuteen.
Kirjassa oli erinomainen toteamus, että 3000-luvulla erilaisuus on plussaa.
Kunpa se olisi sitä jo huomattavasti aikaisemmin. Susanna Haavisto oli lukijana
juuri niin hyvä kuin odotinkin.