Hanna Weselius: Alma!

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 210 s.

Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailun voittanut romaani

A

lma! on rihmastomainen, moniaalle kurkottava ja kieleltään ilmaisuvoimainen romaani taiteesta, nykymaailmasta ja niistä kriteereistä, joilla ihmisyyttä ja varsinkin naisen arvoa yhä mitataan. Sen todellisuudessa on sijaa yhtä lailla maahanmuuttajapoikaa salaa tapaavalle lakinaiselle ja juorulehtien sivuilla omaa glamour-elämäänsä viettävälle viihdetanssijalle.

Wienissä 1907 Alma Mahler istuu pianon ääressä, hänen sormensa juoksevat koskettimilla, ja hän laulaa. Mutta flyygelin nuottiteline on tyhjä. Tätä laulua ei ole koskaan kirjoitettu, nuottiakaan ei ole painettu, kukaan koulutettu sopraano ei ole nähnyt sitä.

Toisaalla maailmassa, joka on sama mutta jossa aika on toinen, 234 nigerialaista koulutyttöä katoaa. Tai eivät he katoa, asemiehet hakevat heidät mukaansa yöhön.
Aino lukee uutisen lehdestä ja huokaa: mitäpä hän voisi kaukaisten maiden raa'alle todellisuudelle tehdä? Hän on taiteilija, hän osaa vain piirtää. Matkalla työhuoneelleen Aino pohtii naisen ääriviivoja ja ajautuu seuraamaan metrossa itseään meikkaavaa nuorta tyttöä, joka käyttää ruosteenväristä poskipunaa.

Oma arvioni: Mosaiikkimainen ja vahva esikoisromaani, jossa keskeisenä teemana on naisten alistaminen ja alistuminen – tai oikeastaan naisena oleminen. Hanna Weseliuksen kerronta on omintakeista. Teksti on samanaikaisesti sekä lyyrisen kaunista että ärhäkästi kantaaottavaa. Teos on myös varsin visuaalinen. Romaanissa on monia kertojia ja tasoja, joten aivan helpolla se ei lukijaansa päästä – ja hyvä niin. Välillä pysähdytään pienen yksityiskohdan ääreen, mutta jo seuraavassa hetkessä maalataan universaalia kuvaa. Hieno kirja, joka tempaisee lukijansa kiehtovalle aikamatkalle.