Antti Järvi: Lähtö

Kustantaja: Long Play
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 22 s.

K

aksi vuotta sitten suomalainen nainen kirjoitti kirjeen Sveitsiin. Se alkoi: ”Täten esitän pyynnön, että Dignitas-järjestö aloittaisi avustetun itsemurhan valmistelut kanssani.” Vakavasti sairas ihminen ei Suomessa saa lääkäriltä kuolinapua. Vaihtoehtoina ovat kuoleman odottaminen, itsemurha tai avustettu kuolema ulkomailla. Suomen laki ei kuitenkaan erikseen kiellä kuolinapua. Laki on monilta osin samanlainen kuin Sveitsissä, jonne matkustetaan kuolemaan eri puolilta maailmaa. Yksikään lääkäri ei kuitenkaan ole testannut lakia, koska oikeusoppineetkaan eivät ole varmoja, mitä siitä seuraisi.

Oma arvioni: Ajatuksia herättävää tekstiä. Olen edelleen hyvän elämän puolella avustettua itsemurhaa vastaan. Omaan näkemykseeni vaikuttaa vahvasti se, että elämäni vaikean synnynnäisen liikuntavamman kanssa saattaa joidenkin ns. terveiden ihmisten silmissä näyttää ei-hyvältä elämältä, tarvitsenhan runsaasti apua arjessani ihan joka päivä. Vammaisuuteen liitetään helposti ajatus siitä, että henkilö kärsii vammastaan, vaikka niin ei useinkaan ole. Elämä voi olla varsin hyvää vamman kanssakin.

Jos eutanasia mahdollistettaisiin myös Suomessa, mieleen nousee kysymys, nähtäisiinkö muun muassa vammaiset ja vanhukset silloin entistä enemmän vain yhteiskunnan taakkana. Vaara tähän ainakin on olemassa, ja se pelottaa. Avustetun itsemurhan mahdollistamisen sijaan, meidän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota muun muassa kivunlievitykseen ja saattohoidon kehittämiseen. Näin jokaisella meistä olisi mahdollisuus hyvään elämään loppuun asti. Olen sitä mieltä, että tarvitsemme saattohoitolain, mutta emme lakia eutanasiasta.