Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 301 s.

Hurmaava taiteilijaromaani kertoo, kuinka olla uskollinen itselleen ja rakastaa.

E

räänä talvi-iltana 16-vuotiaan Visan mielen täyttää päihdyttävä ajatus: hänestä tulee taiteilija. Sivellin kädessään Visa näkee maailman kuin ensi kertaa. Piirustustunneilla Visa tutustuu melankoliseen Tapioon. Yhdessä pojat haaveilevat Chagallin luomista maailmoista ja eurooppalaisista kaupungeista. Tapion sisko, suloinen ja viisas Helmi, on kaikkea mitä Tapio ei ole: elämäniloinen ja itsevarma. Visan mukana lukija pääsee kurkistamaan suomalaisiin ja italialaisiin taidepiireihin, aina viattomalta 50-luvulta politisoituneelle 70-luvulle.  Mutta onko onnella aina kääntöpuoli, jokaisella positiivilla negatiivi?

Oma arvioni: Haahtelan uutuuskirja on hieno taiteilijaromaani. Teos on mielestäni varsin elokuvamainen tai toisaalta se on kuin maalaus erilaisine värikkäine siveltimenvetoineen, valoineen ja varjoineen. Visa on henkilönä kiltti ja unelmiinsa uskova nuori mies, joka kasvaa tarinan edetessä sekä taiteilijana että ihmisenä. Kirjassa itseäni viehättää erityisesti sen kauniin lyyrinen kieli ja tarinan lohdullinen pohjavire. Unelmat voivat kantaa ties minne. ” Luet, katselet maailmaa, olet lintu, lentelet, kokeilet, et takerru.” Aika hieno elämänohje.

Suosittelen kirjaa lämpimästi etenkin kaikille italialaisen kuvataiteen ystäville.