Ulla Pihkala: Osasto 10 – Toivoa ja taistelua


Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 315 s.























O
sato 1o lääkärin silmin: tositarinoita syöpäsairaista lapsista ja taistelusta parempien hoitotulosten puolesta. Ulla Pihkala työskenteli yli 30 vuotta lasten syöpätautien parissa. Potilaiden tarinat kulkevat yhä hänen mukanaan, ja kirjassaan hän muistelee kokemuksiaan syöpää sairastavien lasten ja heidän perheidensä kanssa. Dramaattistenkin tositarinoiden taustalla on lasten syöpien paranevien hoitotulosten voittokulku. 
Perimmäisten kysymysten äärellä hälvennetään tabuja sairauden ja kuoleman ympäriltä – ja koetaan myös ilon ja onnistumisen hetkiä.
Oma arvioni: Koskettava kirja, jota lukiessa tulee useaan otteeseen miettineeksi, kuinka epäoikeudenmukaista ja julmaakin elämä voi välillä olla. Miten kaikki voi olla ohi yllättäen, vaikka elämä näytti jo hetken voittavan. Kirjassa on riipaisevia tarinoita elämän arvaamattomuudesta – sekä hyvässä että pahassa. Siinä on myös uskomattomia kuvauksia lääketieteen saavutuksista, huikeasta kehityksestä ja ennen kaikkea lääkärien ja hoitajien tinkimättömästä työstä pienten potilaiden ja heidän perheidensä hyväksi.
Pihkala kirjoittaa paitsi syövästä ja kuolemasta, myös sitkeydestä ja toivosta, ennakkoluulottomuudesta ja luovuudesta. Kirjassa on vahvasti läsnä tunteiden koko kirjo; ilo ja suru, toiveikkuus ja epätoivoisuus vuorottelevat. Osasto 10 – Toivoa ja taistelua on teos, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi. Se koskettaa syvältä ja erityisesti pienten lasten kohtalot jäävät mieleen. Vaikka suosittelenkin kirjan lukemista lämpimästi ihan jokaiselle, tarinoiden pariin ei kenties kannata uppoutua juuri ennen nukkumaanmenoa. Voi olla, ettei rauhallinen ja rentouttava uni ihan heti onnistukaan. Tätä kirjaa lukiessa kannattaa pitää nenäliinapaketti lähellä, sillä sitä tarvitaan.
Joskus tapahtuu ihmeitä, joskus ihmisen on pakko luovuttaa suuremman voiman edessä. Mutta suurin ihmeistä on kuitenkin aina itse elämä. Yritetään siis nauttia juuri tästä hetkestä, huomisesta kun ei koskaan tiedä.