Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 180 s. 

K

un elämä pelottaa enemmän kuin kuolema. Tummasävyisen huumorin ja jäljittelemättömän dialogin mestari tarttuu äkkiväärällä otteella aiheista synkimpään.

Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun. 

Oma arvioni: Anna-Leena Härkönen on aiemmassa tuotannossaankin käsitellyt onnistuneesti tummia ja vaikeita aiheita. Niin nytkin. Uutuuskirjassaan hän kuvaa uupumusta ja pohtii eutanasiaa. Vaikka teemat ovat synkkiä, niitä käsitellään Valomerkissä suhteellisen kevyesti mustan huumorin sävyttämänä. Myös hyvin toimiva ja paikoin aforistinen dialogi on kirjan vahvuus ja sen parasta antia.

Myös kirjailijan työtä kuvataan realistisesti; se kun on yleensä varsin kaukana siitä, mitä sen oletetaan olevan. Kirjassa mainitut kirjoituskouristukset ja flow-tilat ovat tuttuja itsellenikin, vaikka en fiktiota kirjoitakaan enkä ammattikirjailija olekaan. Romaani on kokonaisuutena varsin moni-ilmeinen ja nopeatempoinen.

Hyvä kirja, jota voin suositella lämpimästi etenkin kaikille elämänsä tarkoitusta etsiville ja aika ajoin tekstin tuottamisen kanssa tuskaileville keski-ikäisille naisille. Ehkä tunnelin päässä on aina kuitenkin lopulta valoa, vaikka juuri tänään ei siltä tuntuisikaan…