Antti Eskola: Vanhuus – Helpottava, huolestuttava, kiinnostava


Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 230 s.
”Naurettavien kävelysauvojen kanssa en aio kuntoilla, vaan hyppään suoraan rollaattorin puikkoihin, kun se aika tulee!”



Antti Eskola, yli 80-vuotias professori, kertoo vanhuudesta omakohtaisesti ja tutkijan silmin. Millaista on, kun eläkkeelle jääminen helpottaa elämää? Entä kun seuraelämä vähenee? Kuinka suhtautua huoleen ja pelkoon?

Eskola on aina innostunut ja ilkikurinen. Asenne tarttuu: lukija saa kirjasta koko joukon vinkkejä, joilla ikääntymisen ilmiöihin voi suhtautua kiinnostuneesti.

Kirja on harvinaisen suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksellisyydestä.

Oma arvioni: Eskola kyseenalaistaa käsityksiä ”hyvästä ja onnistuneesta vanhenemisesta” Hänen pohdintansa vanhuuteen väistämättömästi liittyvistä ilmiöistä ovat rehellisiä ja suoria. Hänen punnituissa sanoissaan on paitsi kokemuksen tuomaa viisautta myös huumoria – lohdullisuuttakaan unohtamatta. Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa eikä surkuttelu kannata. Eskola käyttää kirjassaan omaa vanhenemistaan tutkimusaineistonaan varsin onnistuneesti. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen soisi yleistyvän tietokirjallisuudessa yleisemminkin.

Eskola kehottaa viisaasti ”poimimaan päiviä”, sillä näistä erillisistä päivistä rakentuu kiinnostava ja merkityksellinen vanhuus. Eipä siis muuta kuin carpe diem!

Eskola kertoo polttaneensa kaikki päiväkirjansa, koska hän ei halua jättää maan päälle mitään jälkiä. No, tämän kirjan lukeminen jättää varmasti lukijoihinsa sellaisia jälkiä, jotka eivät kovin helposti katoa. Tämä kirja sai ainakin minut pohtimaan omaa elämääni niin eteen- kuin taaksepäin, vaikka ei vanhuus vielä omalla kohdallani ihan nurkan takana olekaan.

"Usein puhutaan elinikäisestä oppimisesta, mutta yhtä hyvin voisimme puhua koko elämän mittaisesta etsimisestä, johon luonnollisena osana liittyy epäily. Etsimistä pitää yllä epämääräinen jännite. Se, mitä olemme etsineet, paljastuu ehkä vasta kun löytö on kenties monienkin erehtymisien jälkeen tehty ja jännite purkautunut. Osoittautuu, että toiminnalla on ollut kohde ja että toiminta sellaisenaan on antanut elämiselle mielen. Seuraa helpotuksen huokaus, jonka jälkeen ehkä alkaa uusi etsiminen, sillä jännitteitä viriää ja kiinnostavia löytöjä riittää elämässä vielä vanhuuden viimeisiin päiviin saakka."

Suosittelen professori Antti Eskolan uusinta kirjaa todella lämpimästi kaikille kuolevaisille. Se tarjoaa lukuisia ajattelemisen aiheita, mietityttää vanhuus sitten yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna. Lukijakirjeen kirjoittaminen on tämän hienon kirjan lukemisen jälkeen todennäköisesti lähempänä kuin koskaan aikaisemmin...