Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: The Midnight Rose (2013)
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Sivumäärä: 672 s.

Kiehtova rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle

Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Lähes vuosisata vuotta myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua.

Oma arvioni: Lucinda Rileyn ensimmäinen suomennettu teos on lumoava lukuromaani, joka liikkuu sujuvasti kahdella eri aikakaudella ja erilaisissa miljöissä. Tarina on oikeastaan mukaansatempaava aikuisten satu.  Keskiyön ruusu on kiehtova sekoitus historiaa, romantiikkaa ja perhedraamaa. Pidin lukemastani yllättävänkin paljon, sillä viime aikoina en ole paljonkaan tämän tyylistä kirjallisuutta lukenut. Pari huonosti nukuttua yötä kului oikein hyvin tämän romaanin parissa.

Kaiken kaikkiaan kirja tarjosi varsin viihdyttävän lukuelämyksen, joten toivottavasti tämän tuotteliaan ja maailmalla suositun kirjailijan tuotantoa saa pian lukea suomeksi lisää. Jos pidät Kate Mortonin teoksista, en yllättyisi lainkaan, mikäli ihastuisit Keskiyön ruusuun.