Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 261 s.

Supikoirat elävät pareittain. Tämän oppii Johannes, kun tulee yön pimeydessä ajaneeksi supikoiran yli. Pian Johannes huomaakin hoivaavansa kuolleen supikoiran puolisoa.

Tamperelaisen rintamamiestalon villiintyneen puutarhan keskellä Johannes on yhtä yksin kuin supikoira. Orvokki-vaimo ottaa takaisin kadotettua nuoruuttaan syöksymällä suhteeseen kolmekymppisen Kain kanssa, ja yhteys jälkikasvuunkin on katoamassa. Herkkä Arvi lukkiutuu kotiinsa, ja Aurasta huomatuksi tuleminen vaatisi vähintään pankkiryöstön.

Johannes kohdistaa kaiken huomionsa supikoiraan. Suhde villiin eläimeen muodostuu yhä tärkeämmäksi. Kunnes tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Kaikki minkä menetimme on tragikoominen tarina salaisuuksista, rakkauden kaipuusta ja tyydyttymättömistä tarpeista – mutta myös toivosta. Romaani kuvaa, miten yllättävällä tavalla ihmiset ylittävät rajat, kun ne tulevat vastaan.

Oma arvioni: Tarina omalaatuisesta suomalaisesta perheestä. Perheestä, jossa kukin oireilee tavallaan. Vaikka kirjan takakannessa kirjaa ”mainostetaan” tragikoomiseksi, kirjan huumori ei minulle oikein auennut. Tämä kirja on mielestäni todellinen tragedia. Se jätti ainakin minulle päällimmäiseksi jotenkin epämukavan olon.

Kirja on tekstiltään hiottua ja dialogi toimivaa. Kirjan kansikuva on mielestäni hieno. Sen perusteella kirjan luettavakseni nappasinkin. Jos kaipaat erilaista luettavaa, kokeile millaisia tunteita ja ajatuksia Paasosen esikoisromaani sinussa herättää.