 |
Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2017 Sivumäärä: 284 s. |
Kerro
minulle minusta.
Markus kasvaa uskonnollisessa
perheessä. Kun yksi sisarista karkotetaan yhteisöstä ja Ellen-siskon viulu
vaimenee, Markus lähtee Yhdysvaltoihin kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
Vaikka hän kohoaa järjestönsä
johtoportaassa, kaikuu korvissa taukoamatta Ellenin viulu. Kun tuntematon
nainen ilmoittautuu Markuksen tyttäreksi, Markus ymmärtää, että totuutta on
joskus katsottava silmiin.
Vien sinut kotiin soi siskon
viulun lailla – välillä kiihtyen, välillä rakkautta kaivaten. Kauniisti tempoa
vaihteleva esikoisromaani kertoo huippulahjakkuudesta, vallanhimosta, perheen
sisäisestä rakkaudesta sekä sivullisuudesta. Se osoittaa, että pinnan alta voi
nousta esiin jotakin, mikä painui talviöisen jään pimentoon kauan sitten.
Oma
arvioni: Kehuvista blogiarvioista riippumatta olisin tarttunut tähän Kallandin
esikoisromaaniin jo pelkästään sen kauniin kannen perusteella. Se antoi
viitteitä siitä, että musiikilla olisi tarinassa tärkeä rooli – ja niinhän
sillä onkin. Viulua soitetaan niin elävästi, että sen korvia hyväilevän äänen
voi kuulla. Asiaa auttaa toki osaltaan sekin, että osa kappaleista ovat minulle
klassisen musiikin ystävänä tuttuja. Tulipa kirjan innoittamana kuunneltua
muutama hienoa kappale pitkästä aikaa, kiitos kirjan loppuun liitetyn
ääniraidan.
Kalland
kertoo monikerroksista tarinaansa pala palalta paljastaen ja ennakoivia vihjeitä tarjoten. Parasta mielestäni
onkin se, ettei kaikkea paljasteta, vaan lukijalle jätetään sopivasti
pohdittavaa; miksi näin oikeastaan tapahtui. Kirjan minäkertoja Markus
toteaakin:
”Ei koko totuutta tarvitse kertoa niille, joiden ei tarvitse tietää sitä. Totuuden voi pimittää valehtelemattakin, sääntöjä voi rikkoa sääntöjen puitteissa.”
Romaani
tarjosi mielenkiintoisen mahdollisuuden kurkistaa Jehovan todistajien elämään,
mutta uskonyhteisön kuvauksen rinnalla se sisälsi paljon muutakin, ja hyvä
niin. Yksi valitsee yhtä, toinen kenties jotakin muuta. Niinhän se elämässä
taitaa yleensäkin mennä.
Vien
sinut kotiin on mielestäni kokonaisuudessaan hieno, koskettava ja surumielinen
tarina, jonka henkilöt ovat kiinnostavia ja aidon tuntuisia. Kirjan kieli on
hiottua – kuin taitavan viulistin soittoa. Siltä osin tekstiä olikin helppo lukea,
mutta niin kuin hyvän kirjan kuuluu, lauseet saivat lukijan aika ajoin
vaipumaan mietteisiinsä. Tarinan inhimillisyys kosketti.
Suosittelen
kirjaa lämpimästi erityisesti kaikille kauniin musiikin ja sujuvan kerronnan ystäville.