Maria Peura: Tunkeilijat

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 222 s.

Mitä kaikkea rajojen ylittäminen voi olla, milloin niitä rikotaan? Kun Madeiralla kouritaan turistia tai kun Aavasaksan hotellista paetaan Ruotsiin? Kun lapsuuden ja aikuisuuden raja puhkotaan? Onko tuhopolttajan rakkauskirje kohtuuttomampi kuin hänen rikoksensa?

Maria Peuran teos Tunkeilijat on nimensä veroinen. Sen tarinat tavoittavat yhtäaikaisesti vieraan pelon ja häpeän todet kokemukset. Olemmeko kaikki kuin vastaanottokeskuksen työntekijä, joka käyttää hengityssuojaa – jotta katkenneita hampaita ei huomattaisi?

Peuran huikea kerronta taipuu meän kielestä virallisiin selontekoihin, rujoudesta lyyriseen ja nauruun. Toivottomuuteen Tunkeilijat ei sorru: kun turvapaikanhakijat odottavat villin ja vaarallisen Porvoonjoen vastarannalla, rajojen ylittäminen voi tarkoittaa myös kädenojennusta.

Oma arvioni: Se, mikä on meille vierasta ja jota emme tunne aiheuttaa epävarmuutta ja synnyttää pelkoa. Maria Peura katsoo novelleissaan suoraan ja peittelemättä sekä meitä että muita.

Aika harvoin luen novelleja – ja vielä harvemmin pidän niistä. Peuran ajankohtaisessa ja ajatuksia ravistelevassa teoksessa minuun teki kuitenkin vaikutuksen ennen kaikkea kirjailijan taidokas ja vivahteikas sanankäyttö. Myös kerronnan rehellisyys viehätti. 

Tämä oli kirja, joka kannatti lukea, vaikka aluksi asiaa hieman epäilin. Jos haluat lukea jotakin ravistelevaa, lue Tunkeilijat.