Sebastian Lindell: Hukutettu mieli
Mökkiesittelyreissu Sodankylään muuttuu surmatutkimukseksi, kun entinen kunnanlääkäri löydetään kuolleena Lokan tekojärvestä keväällä 2002. Pian komisario Edelmannin murharyhmä huomaa tarpovansa varuskuntapaikkakunnalla lukuisten tutkintalinjojen suossa.
Kunnanlääkärin kuolema ei jää
viimeiseksi. KRP:n painetta lisää Sodankylän kuntajohto, joka haluaa katkaista
villeiltä huhuilta siivet ennen kansainvälisten elokuvajuhlien alkamista.
Sitkeä rikostutkinta ajaa ennen pitkää Sonja Fribergin ensimmäistä kertaa
pohtimaan omia vaikuttimiaan jatkaa rikospoliisina.
Kuohuvan 1960-luvun mullistukset
tuntuvat kummittelevan edelleen vahvasti paikkakuntalaisten mielissä ja
tarinoissa: ”Sinä syksynä halla hiipi ihmisen sieluunkin.”
Sebastian Lindell on luonut
tihentyvää jännitystä takaavan monisyisen lappilaismysteerin, jonka
poliisitutkinta langettaa epäilyksen varjon lähes koko pienen yhteisön ylle.
Oma
arvioni: Lindellin kerronta on luonteeltaan suoraviivaista ja sävyltään
melankolista. Huumoria ei kirjassa juurikaan viljellä. Pohjoisen miljöö
viehättää minua tässäkin kirjassa, eikä henkilögalleriakaan lainkaan hassumpi
ole, sillä kirjailija kyllä tuntee hahmonsa ja osaa kuvata heidät uskottavasti.
Itselleni
mukava yllätys oli, kun kirjassa piipahdettiin myös minun kotikaupungissani
Salossa, jossa kirjailija käsittääkseni nykyään asuu. Tutuissa paikoissa on
aina silloin tällöin kiinnostavaa käydä myös kirjojen sivujen välityksellä.
Hukutettu
mieli on mielestäni varsin kelpo Lappi-dekkari, joten sitä voi mainiosti
suositella erityisesti pohjoisen mielenlaadun ja maisemien omaleimaisuudesta
kiinnostuneille lukijoille. Samaa voin sanoa myös niistä sarjan aiemmista
kirjoista, jotka olen lukenut.
Arvioni
kyseisistä kirjoista löydät seuraavien linkkien takaa:
Kun pimeys peittää valkeat yöt
Kun kesä ei tullutkaan
Kun varjot pitenevät
Rajatapaus.
Kun pimeys peittää valkeat yöt
Kun kesä ei tullutkaan
Kun varjot pitenevät
Rajatapaus.