Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 236 s.

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen

26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.

Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoaminen ja syöksy kuolemanlaaksoon on vasta alkanut.

Pohjan saavutettuaan Kovanen aloittaa paluun elämään. Päivä kerrallaan, leväten ja hetkessä hengittäen hän opettelee olemaan oma uusi itsensä. Mies joka rakasti kiekkoa, hengitti peliä ja eli luistelusta, on joutunut nyt hyväksymään, että hän elää loppuelämänsä aivovamman kanssa.

Kuolemanlaakso on Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin yhdessä kirjoittama kertomus jääkiekkoilijan elämästä, liigakiekon armottomuudesta, taklausten ja aivovammojen seurauksista sekä herrakerhojen vaietuista sopimuksista.

Oma arvioni: Kuolemanlaakso on pysähdyttävä tarina siitä, kuinka kaikki voi muuttua hetkessä. Tommi Kovasen kohtalo osoittaa karulla tavalla sen, kuinka raadolliseksi jääkiekko on viime vuosien aikana muuttunut. Pahinta on se, että tästä ongelmasta on pitkälti vaiettu ja jopa vääryyttä kokeneet pelaajat on yritetty pitää hiljaisina. Siinäkin tapauksessa, että he ikään kuin kadottavat itsensä ja elämä muuttuu pysyvästi monella tavalla. On suorastaan raastavaa lukea, kuinka häpeää ja syyllisyyttä potevat ihan väärät ihmiset – ja toiset vain porskuttavat eteenpäin kuin mitään vakavaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.  

Jääkiekon supertähdistä kertovien säkenöivien ja menestystä tihkuvien elämäkertojen rinnalla tämä Kovasen kertoma tarina on mielestäni tosielämän selviytymistarina, jonka jokaisen jääkiekkoa joko kotikatsomossa tai kaukalon laidalla seuraavan kannattaa lukea. Ja tempasipa tarina mukaansa aika hyvin sellaisenkin lukijan, joka ei enää juurikaan lajia seuraa.  Kirja herätti mieleen lukuisia kysymyksiä, joihin osaan löytyi vastauksia ja osaan ei.

Kuolemanlaakso on suorastaan hätkähdyttävän puhutteleva teos. Teos, jonka en haluaisi olevan olemassa, mutta samalla olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tämä avoin ja riipaisevan rehellinen kirja on kirjoitettu. Kovanen ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään jääkiekkoilija, joka joutui lopettamaan uransa vakavaan loukkaantumiseen, mutta jo yhdenkin tällaisen tapauksen pitäisi riittää perusteeksi törkeyksien kitkemiseksi pois kaukaloista. Jääkiekon kun pitäisi olla urheilua, ei tappelua.