Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi - 100 tavallista vuotta

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 277 s.

Sata itsenäisen Suomen vuotta, sata Mielensäpahoittajan tarinaa

Mielensäpahoittajan Suomi on Tuomas Kyrön tavallinen suurteos kansakunnan matkasta maaseudulta päällekkäistaloihin. Tangolaulajista euroviisuvoittoon. Lättähatuista hipeiksi, hipeistä jupeiksi. Miehiä kaatuu Kannaksella, Lasse Viren Munchenisssä. Jälleenrakentaminen tuhoaa selät, putkiremontti budjetin. Suomalainen lottokone pyörii, Mielensäpahoittaja ei. Hän tarjoilee lukijalle sopivina myös näkemyksensä niin ystävyydestä, yhteistyöstä kuin yksinäisyydestä. Sata hauskaa, koskettavaa ja totista tarinaa kuljettavat lukijan Mielensäpahoittajan saapikkaissa suolta sushibaariin.

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun synnyin. Äiti ei muistanut aamulla vai illalla, mutta kahdeksalta. Aurinko paistoi taikka saattoi sataakin.”

Oma arvioni: Kyllä ei tarvinnut lukijan taaskaan pettyä, saati mieltänsä pahoittaa.  Tämän kirjan teki erityisen kiinnostavaksi se, että lukija pääsi kurkistamaan myös Mielensäpahoittajan elämän varhaisiin vaiheisiin. Tarinat antoivat vastauksia moniin kysymyksiin kuten siihen, miksi Mielensäpahoittaja jäi maaseudulle, vaikka melkein kaikki lähtivät sieltä pois jo 1970-luvulla. Hienosti kirjassa kulkivat rinnakkain suuret tapahtumat ja yksilö haaveineen, toiveineen ja pettymyksineen. Tunteiden kirjo oli mielestäni tässä kirjassa vahvemmin läsnä kuin aiemmissa Mielensäpahoittaja -kirjoissa. Siinä oli paljon sekä hauskaa että koskettavaa luettavaa. Suosittelen.

Aika hienosti osui tämä kirja olemaan juuri 200. luettu ja blogattu kirja tänä vuonna, jolloin itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta – ja tälle päivälle, jolloin tämä blogi on tullut jo 11 vuoden ikään. Vähäinen on tuo viimeisin luku Mielensäpahoittajan perspektiivistä katsottuna, mutta aika suuri bloggaajan mielestä kuitenkin. Lämmin kiitos kaikille blogia lukeville ja seuraaville. ❤ Ja tarina jatkukoon…