Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
![]() |
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017 Sivumäärä: 231 s. |
On lauseita, jotka jakavat ajan
kahtia. Yhdellä tällaisella nainen menettää miehensä. Hän seuraa, miten miestä
on päivä päivältä vähemmän ja kuinka sekä tuleva että mennyt romahtavat
tuntemattomaan – kuin laivat, jotka tippuvat kartan reunalta sinne, missä
merihirviöt elävät.
Nainen haluaa merkitä miehen
muistiin ennen kuin tämä katoaa. Nainen haluaa todistaa, että hänellä oli
kerran mies. Mutta kuvien päälle lipuu toisia kuvia: Kolumbus suutelemassa
Intian hiekkaa. Kolumbus piirtämässä karttaa, joka asettaa vuoret, saaret ja
satamat paikoilleen. Kolumbus huutamassa myrskyyn: ”Intia oli siellä!”
Ja nainen miettii: on mahdollista
seistä rantahiekassa, piirtää saari kartalle ja antaa sille nimi, ja samaan
aikaan olla maanosan verran väärässä. Hän muistaa miehensä jokaisen
yksityiskohdan ja sanoo: nämä olivat totta.
Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin
rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä
luopumisesta. Ahavan voimakas mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta
tarinasta ja inhimillisestä tragediasta vavahduttavaa romaanitaidetta.
Oma
arvioni: Selja Ahavan omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva romaani on kaikessa
riipaisevuudessaan rosoisen kaunista luettavaa. Se on erään avioliiton tarina
ja parisuhteen metamorfoosi. Se on
kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun kaikki ei välttämättä olekaan sitä, mitä
olemme kuvitelleet sen olevan. Mutta, onkohan oikeastaan loppujen lopuksi
mikään? Kuvaukset Kolumbuksen retkistä tuntuivat aluksi jotenkin irrallisilta,
mutta toisaalta eräänlaisista löytöretkistä on kyse silloinkin, kun nainen etsii
omaa paikkaansa entisen miehensä rinnalla, tai mies etsii sisäistä naistaan.
Kumpikin ovat matkoillaan välillä enemmän ja välillä vähemmän eksyksissä, aivan
kuten Kolumbuskin omilla purjehdusretkillään aikoinaan.
”Kaikki on normaalia, ja samaan aikaan ihan totaalisen väärin ja irrallaan. Arkea lyödään puukolla. Isku voi olla lause tai kuva.”
Kirjassa
minäkertojan tunnetilojen kirjo on hienosti läsnä. Suru, epätoivo ja pettymys
niin itseen kuin toiseenkin sanoitetaan rehellisesti – ja paikoin myös lähes
runollisesti. Kirjassa on myös ripaus tummahkoa huumoria. Ennen kuin mieheni
katoaa on mielestäni vahva ja vaikuttava kuvaus luopumisesta. Se kannattaa
ehdottomasti lukea, jos haluaa kirjallisuuden koskettavan.