Kirja-arvio: Alex – parantumattoman maailmanparantajan epätavallinen tarina (so far)

marraskuuta 19, 2017

Kirja-arvio: Alex – parantumattoman maailmanparantajan epätavallinen tarina (so far)

”Va e det där för en fabo?” kysyn isältä.
”Poliitikko”, isä vastaa.
”Mitä poliitikot ovat?”
”Ne ovat sellaisia, jotka eivät saa mitään kunnon työtä.”
”Aha. Ei minusta ainakaan poliitikkoa tule.”

Näin totesi nuori Alex. Mutta toisin kuitenkin kävi. Jääkiekkoa pelaavasta Lövön takatukasta tuli moninkertainen ministeri ja maailmaa parantava kosmopoliitti, jolle urheilu on opettanut muun muassa joukkuehengen merkityksen ja sen, ettei aina voi voittaa, on kysymys sitten jääkiekosta, golfista tai elämästä yleensä.

Kilpailuhenkisyys on asia, joka tulee esille Alexander Stubbin ja Karo Hämäläisen yhteistyön tuloksena syntynyttä kirjaa lukiessa moneen kertaan. Alexander Stubb kertookin kilpailevansa jatkuvasti itseään vastaan, koska hän haluaa kehittyä koko ajan ja oppia, olla paras Alexander Stubb, mitä tahansa tekeekin.

”Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Välimuotoja ei ole. Se on jäänyt elämänohjeekseni, ja kun lapseni käyvät iltaisin nukkumaan, sanon heille viisi sanaa: dream, believe, work hard, succeed. Eli unelmoi, usko, uurasta ja onnistu, ihan riippumatta siitä mitä teet.”

Kelpo ohje, sanoisin. Vain kehitys voi viedä meitä eteenpäin niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin. Jos halutaan vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa paremmaksi, on tehtävä lujasti töitä – yhdessä, sillä yksinapaisesta maailmasta on tullut moninapainen.

”Koska olemme pieni maa, meidän pitää olla aina keskiössä. Olen aina halunnut olla ytimissä ja viedä Suomen ytimiin. Ajatus, että me olemme impivaaralainen lintukoto, joka ei voi vaikuttaa maailmaan, on väärin. Se on liian vaatimaton.”

Kirjassa Stubb kuvaa rehellisesti sitä, kuinka politiikka on paitsi yhteisten asioiden hoitamista, niin myös kovaa peliä, jossa ensin halataan ja sitten hakataan. Tämä on hyväksyttävä osaksi poliitikon ammattia, jotta siinä voisi pärjätä. Myös mediapainetta on demokraattisessa yhteiskunnassa pakko sietää. Kohuilta lienee politiikan huipulla mahdotonta välttyä, joten Alexander Stubbkin sai niistä osansa.

”Kohun keskellä poliitikko leimataan usein pahaksi ihmiseksi, valehtelijaksi ja väärinkäyttäjäksi. Lisäksi hänet leimataan tyhmäksi. Vaikka kuinka nahka paksunee ja vaikka kuinka monen kohun läpi on mennyt, aina julkinen teilaus sattuu. Ja aina siitä pääsee ylitse. Yllättävän nopeasti, kun ei jää vatvomaan sitä. Kaiken perustana pitää olla se, onko rehellinen omille arvoilleen vai onko toiminut pelin takia.”

Kirja tarjoaa lukijalle kiinnostavan tilaisuuden kurkistaa muun muassa ministerintyön reaaliteetteihin. Ei ole todellakaan helppoa, saati kadehdittavaa olla ikään kuin koko ajan töissä. Ministerintyö on varsinainen kunnon työ, sillä kovassa tikissä on oltava niin henkisesti kuin fyysisestikin.

”Kolmetuhatta päivää, joista jokaiseen herää ensimmäisenä ajatuksenaan ministerintyö. Kolmetuhatta päivää, joina yksikään sana ei ole vain oma heitto vaan ministerin kannanotto. Ministerinä ollaan kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.”

Kun Alexander Stubb jätti politiikan taakseen, hän lupasi olla parempi isä ja aviomies. Lupaus on lunastettu, sillä hän kertoo nyt olevansa perheen pyykkäri, kokki ja ykköskuski. Ja ennen kaikkea läsnä. Hän toteaa myös jatkavansa työtä avoimen, suvaitsevaisen ja kansainvälisen Suomen puolesta. Hyvä niin, sillä työtä asioille omistautuneille, osaaville ja pelottomille tekijöille kyllä riittää.

Alkusanoissa Stubb luonnehtii kirjaa enemmän sydämen kuin järjen tuotokseksi. Sitä se minun mielestäni todella onkin. Alex on inhimillinen tarina huipulle nousemisesta ja sieltä putoamisesta. Kirja ei ole puisevaa poliittista puhetta, vaan värikäs ja mukaansa tempaava katselmus paljon maailmaa ja poliittisia kiemuroita nähneen miehen elämään ja uraan. Jos olet ajatellut, etteivät poliitikon muistelut voi olla mielenkiintoisia, rentoja ja moderneja, olet väärässä.

Alex on nimittäin kaikkea tätä. Se on kuin raikas tuulahdus poliittisten teosten harmaassa massassa. Alex on kahden kirjoittajan saumattoman yhteistyön tuloksena syntynyt sujuvasti etenevä, päähenkilönsä näköinen, rehellisen tuntuinen ja elämänmakuinen tietokirja.