Kirja-arvio: Hiljaisia teitä, autioita pihoja – elämää sivukylillä luonnon keskellä
”En muuttaisi mistään hinnasta
kylille tai kaupunkiin. Täällä on ihan oma rauha. (...) On aikaa ajatella. (...) Täällä
voi olla oma itsensä.”
Sorateiden
varsilla ei asu enää lapsiperheitä, lähikaupat ja postit ovat lopettaneet
toimintansa. ja kyläkoulut on lakkautettu. Maaseutu on autioitunut. Näkymä on surullisen
tuttu kaupunkien ulkopuolella liikkuessa. Muutos on tapahtunut vähitellen,
mutta se on peruuttamatonta.
2000-luvun
Suomessa muuttoliike on ollut yhtä suurta kuin 1970-luvulla; maaseudun
tyhjeneminen on ollut jopa aiempaa dramaattisempaa. On suorastaan
hätkähdyttävää, että maassamme on yli 140 000 autiota taloa.
Jenni
Räinän ja Vesa Rannan reportaasikirja Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä
sivukyliltä vie lukijan karunkauniille matkalle Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan
korpikylillä asuvien ihmisten luo. Kirjassa kuvataan, kuinka näillä alueilla voi
selvitä. Elämästään kertovat ihmiset ovat yksimielisiä siitä, että syrjäkylillä
pärjäävät ennen kaikkea omavaraiset ja terveet, mutta kirjassa nostetaan
aiheellisesti esille kysymys, kuinka siellä selviävät yksin asuvat vanhukset.
”Kannattaa olla terveenä, ettei
joudu tuonne byrokratian rattaisiin.”
Haasteista
huolimatta maaseudulla on edelleen valttikorttinsa – rauha, metsät ja maisemat,
jotka toistuvat monissa tarinoissa ja sanojen vahvistukseksi lukuisissa kirjan
hienoissa valokuvissa.
”Taivas on kirkkaansininen ja
ruohot ja puut kirkkaanvihreitä. Joskus kanit, ketut ja porot tulevat
pihallemme metsästä. Vuosittain pääskyset tulevat, kasvattavat tässä poikaset
ja lähtevät jälleen pois.”
Kuntaliitokset
ja palveluiden keskittäminen ovat kasvattaneet Suomen reuna-alueiden määrää
koko ajan, eikä kehitykselle näy loppua vieläkään. Pienikin kylä voi kuitenkin
olla onnelliseksi tekevä, mikäli siellä on edes välttämättömimmät palvelut.
Siksi maaseudulle tiukasti juurtuneet ihmiset eivät halua antaa helposti periksi.
Joillekin heistä edes katuvalot eivät ole mieluisia.
”Hiljaisuus, luonto ja
yhteisöllisyys ovat täällä parasta. Vieressä on lapsille oma pieni koulu ja
päiväkoti. Mutta muuten etäisyydet ovat hankalia, sillä ilman autoa ei pääse
mihinkään, ei edes kauppaan.
Kirjassa
esitetään ajatus, että perinteisten kylien sijasta olisi parempi puhua
”maaseutupaikoista”, ihmisille eri syistä merkityksellisistä paikoista, kuten vaikkapa
kesämökeistä, retkeilykohteista ja kausityömaista. Maalla lapsuuden kesiä
viettäneenä ja Lapin perukoilla mökkeilleenä ymmärrän ajatuksen jossain määrin,
mutta ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät haluaisi kyläkeskukseen koskaan muuttaa, kaupungin
hälinästä puhumattakaan. Sitä paitsi sivukylillä elävät
vanhuksetkin ovat usein vähemmän yksinäisiä kuin vaikkapa
kerrostaloissa asuvat kaupunkilaiset. Syrjäseuduilla ihmiset kun sentään tuntevat
toisensa – ja välittävät aidosti naapureistaan.
Reunalla
-kirjassa kierrellään Suomen katvealueilla ja pohditaan, millainen on
100-vuotiaan maamme maaseutu ja keitä siellä tulevaisuudessa asuu. Kirjan
puhuttelevia kuvia katsellessa herää ristiriitaisia tunteita; iloa, surua ja
hämmennystä. Mieleen nousevat myös tutun laulun sanat: ”Katson maalaismaisemaa
ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa aina
asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa.” Toivottavasti ihmiset voivat jatkossakin asua Suomen syrjäkylillä niin halutessaan, on kysymys sitten lapsiperheistä tai ikäihmisistä. Elävissä kyläyhteisöissä kun on paljon sellaista
pääomaa, jota meidän kannattaa vaalia.
Räinän ja Rannan kirja tulee kaikessa inhimillisyydessään todella lähelle lukijaansa. Sen toivoisi herättelevän myös päättäjiä miettimään, mikä elämässä onkaan oleellista. Teos on helposti lähestyttävä, joten uskon tietokirjallisuutta vierastavankin lukijan tarttuvan siihen mielellään. Tieteellisempiin teksteihin tottuneena jäin itse kuitenkin kaipaamaan kirjaan lähdeluetteloa, jonka avulla teoksessa käytettyihin lähteisiin perehtyminen sujuisi vaivattomammin kuin pienellä präntättyjä alaviitteitä seuraamalla. Viitteitä on tosin varsin vähän, mutta silti.
Mielestäni
Reunalla on paitsi hätähuuto tyhjenevien sivukylien tulevaisuuden puolesta
niin myös oodi kaikille korpiemme sisukkaille asukkaille, etenkin heille, jotka
ovat tässä aiheeltaan jopa valitettavan ajankohtaisessa teoksessa elämäänsä
kuvanneet. Kirjassa on vahvasti läsnä Suomi 100 -henki.
Jenni Räinä & Vesa Ranta: Reunalla – Tarinoita Suomen
tyhjeneviltä sivukyliltä
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017 Sivumäärä: 263 s. |