Juha Hurme: Niemi
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017 Sivumäärä: 440 s. |
Jokunen tovi alkurähähdyksen
jälkeen, astronomisten, geologisten ja sen sellaisten sattumien seurauksena,
Telluksen pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi törröttää niemi. Sitten tulikin
vuosi 1809, ja siinäpä oikeastaan koko tarina olisikin, ellei tuolle 14 miljardin
vuoden aikajänteelle mahtuisi joitakin episodeja, joiden kertomisesta saattaa
olla lukijalle hyötyä ynnä huvia.
Niemi on maailmankaikkeuden
kulttuurihistoria à la Juha Hurme. Teos keskittyy tuon mainitun niemennokan
ympäristöön, toki vertaillen sen saavutuksia eurooppalaiseen ja laajempaankin
hengentuotantoon.
Hurmeen tutkain löytää aina uutta
jo muka tiedetystä. Taiteilijan ja tieteilijän yhdistelmäkatse paikantaa niemen
ylivertaisesti käännetyimmän tekstin satojen vuosien takaa, pureutuu
kansanrunouteen ilman Kalevalan välikättä ja näyttää niemen perusteellisen
kansainvälisyyden jo ajalta ennen ristiretkiä. Uskonkiihko ja typerä isottelu
eivät ole kirjoittajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden
keksiminen ovat.
Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä
Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat
vaikuttaa tutuilta.
Oma
arvioni: Hurmeen Niemi vie lukijan uskomattoman pitkälle mutta kaikkea muuta
kuin pitkästyttävälle kulttuurihistorialliselle matkalle.
”Semmoista se on aina maailmassa. Kaikki
muuttuu koko ajan eikä mikään muutu ikinä.”
Teoksen
keskeisnenä sanomana on, että kaikki kulttuurissamme on lainaa jostakin, sillä
yhtenäistä suomalaisuutta on mahdotonta määritellä. Pohjimmiltaan kaikki
ihmiset ovat samanlaisia ja huolenaiheetkin yhteisiä. Taitavasti fiktiota ja
faktaa yhdistelevä ja ilmaisultaan vivahteikas kerronta vie mennessään, se on riemastuttavaa
luettavaa. Kertoja
on humoristinen älykkö, joka osaa yllättää, oivaltaa ja naurattaa ja joka
rentoudessaan estää sen, että sekä teksti että sen parissa aikaansa viettävä
lukija muuttuisivat liian totisiksi. Niemi tarjoilee lukijan pureksittavaksi monia maukkaita
detaljeja historian kätköistä ja esittelee toinen toistaan kiinnostavampia hahmoja
ja heidän älyttömiä ja älyttömän fiksuja edesottamuksiaan.
”Ihminen on kummallinen, mytologioita luova
eläin, puhuva, pohtiva ja näkyjä näkevä apina. Kerta kaikkiaan erikoinen ja
mukava otus.”
Juha
Hurme on kirjailija, joka ei pelkkää tarttua suuriinkaan aiheisiin. Ja hyvä
niin, sillä hänen rohkeutensa ansiosta saamme lukea kunnianhimoisen ja
lämminhenkisen synty- ja kehitystarinan maastamme. Niemi on mielestäni virkistävän erilainen juhlakirja
100-vuotiaalle Suomelle. Sitä voin todella lämpimästi suositella kaikille lukutaitoisille
suomalaisille – paitsi ehkä niille kaikkein tiukkapipoisimmille.
”Sen lisäksi, että me täällä Niemellä olimme
suunnilleen planeetan viimeinen rupusakki, joka oppi omalla kielellään
lukemaan, niin tuommoista elämän ja ilon kieltävää moskaa tarjoiltiin! Ei ihme,
että osa kantaväestöstä yhä synkistelee turhan tähden ja äänestää vaaleissa
väärin, suhtautuu kaikkeen uuteen ja muuttuvaan väkivaltaisen torjuvasti ja
palvelee baareissa kohtuuttoman töykeästi hienostuneiden alkoholijuomien
kohtuullista ystävää.”
Tiedonjanoiset
suomalaisuudesta kiinnostuneet kielen ja kirjallisuuden ystävät saavat Niemestä
varmasti eniten irti. Itselleni Niemi tarjosi yhden vuoden 2017 parhaista lukuelämyksistä.
Pääni on pyörällä taatusti vielä pitkään kirjan sulkemisen jälkeenkin, mutta siis ainoastaan
positiivisessa mielessä. Juha Hurmeen hengästyttävän hieno Niemi on minusta ehdottomasti
kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintonsa ansainnut.